»Sitä en ole sanonutkaan», vastasi Carter, »vaan hän on antanut ihmisille jota kuinkin paljon puheen aihetta viime aikoina. Joka tapauksessa on varomatonta, että hän niin paljon juoksee Riversin kanssa. Ei sillä, että siinä olisi mitään pahaa, mutta siitä puhutaan. Minä satuin itse yhteen heidän kanssaan eräässä pensaikossa tuolla radalla viime — —-»
»Niin», pisti Sargeant väliin ja nojautui Carterin tuolin selustaan, »aivan niin. Minä näin, että te olitte hänelle vain tyhjää ilmaa. — Olisittepa vain ollut siellä», jatkoi hän hilpeästi ja kääntyi toisten puoleen. »Siinä meni teiltä hukkaan pieni sievä kohtaus. Rivers ja neiti Bessemer olivat tehneet kiertoretken kenttävalleille — siellä kuuluu muuten olevan suurenmoista kävellä, sanoo sisareni; hän ja Dick Forsythe tapaavat olla siellä aamukävelyllä joka lauantai — noo, Rivers ja neiti Bessemer juoksivat aivan odottamatta eteemme. Me olimme kaikki puetut uusimman golfmuodin mukaan, ja arvaan että muistutimme enemmän myymäläikkunoiden näytenukkeja kuin ihmisiä, jotka olivat ulkona urheilemassa. Rivers ja neiti Bessemer sitävastoin olivat kunnollisesti olleet jalkamatkalla; he näyttivät kulkeneen ainakin neljä penikulmaa aamupuhteella, ja he olivat vanhoissa vaatteissaan, pölyisinä ja tahriintuneina.
»Eipä olisi todellakaan ollut ihme, jos neiti Bessemer, joka on niin nuori, olisi tullut hieman hämilleen osuessaan äkkiä niin loistavan hienoon seuraan kuin meidän. Mutta ei merkkiäkään siitä, että hän olisi joutunut tasapainosta. Hän nyökkäsi sisarelleni ja minulle, totta tosiaan, niinkuin olisi hän istunut vaunuissa neljä hevosta edessä ja niinkuin olisi ollut juuri Redfernin ja Virotin valmistamissa pukineissa. Se osoittaa kulttuuria, näette. Eikä hän edes unohtanut antaa tälle meidän kiltille pikku Carterillemme kelpo läksytystä, sentähden että Carter juovuspäissään oli häntä kohtaan tunkeileva eräänä iltana tanssiaisissa. Eikö olekin totuuden kanssa yhtäpitävää — Johnni? Johnni meni hänen luokseen tuolla radalla ja ojensi hänelle kätensä: ’Ei, kas hyvää päivää, neiti Bessemer! Mistä ihmeestä te tulette? — Siitä on kauan, kun teidät viimeksi näin.’ Johon hän vastasi: ’Mikäli minä tiedän, ette sen koommin kuin tanssimme yhdessä, herra Carter', ja sitten katsoi hän hänen kättään, niinkuin hän ei olisi käsittänyt, mitä sillä siinä oli tekemistä.
»Pikku Johnni änkytti ja punastui ja peräytyi heti kiireimmän kautta. Ja siinä hän teki viisaasti, sillä Rivers oli alkanut saada höyryn nousemaan. Ei, se tyttölapsi on oikeata lajia, sen minä takaan, ja minun sisareni aikoo pitää kutsut hänen kunniakseen, heti kun neiti Bessemer vain suostuu ottamaan kutsut vastaan. Mutta nyt, kun Johnni sanoo, että hänet on suljettu pois seurasta, on kai viisainta, että sisareni vielä harkitsee asiaa.»
»Minä en sanonut että hänet on suljettu pois», väitti Carter. »Sanon vain, että hänen pitäisi olla vähän varovaisempi.»
Sargeant siirsi sikaarin toiseen suupieleen ja nipisti kiinni toisen silmänsä välttääkseen sikaarinhaikua.
»Sitä voisi sanoa useammasta», vastasi hän.
»Kylläpä käytätte suurta suuta minua vastaan?» kiivaili Carter.
»Menkää hornaan, Johnni! Emmekö ota jotakin juotavaa?»
Saman viikon perjantai-iltana istuutui Condy tavalliseen aikaan yksityistyöhönsä. Mutta hänellä oli ollut kova päivä toimituksessa ja aivot olivat kankeat kuin väsynyt hevonen. Puolessa tunnissa ei hän saanut lausettakaan kirjoitetuksi.