Condyn karkaamista pohdittiin usein tuossa hänen entisessä tuttavallisessa klubiseurassaan, ja sattumalta tuli asia taas esille eräänä iltapäivänä, kun Jack Carter oli klubissa George Handsin vieraana. Hands, Carter ja Eckert istuivat erään ikkunan ääressä poltellen sikaareja ja juoden likööriä päivällisen jälkeen.
»Kuulkaahan!» sanoi äkkiä Eckert, »kuka on tuo nuori nainen tuolla toisella puolen katua — joka juuri nyt menee turkkurin ikkunan ohi? Olen varma siitä, että olen nähnyt hänet ennen jossakin. Eikö teistä kukaan tiedä kuka hän on?»
»Kyllä, eikö se ole neiti Bessemer?» sanoi Hands ja kumartui eteenpäin katsomaan. »Hän on turkasen kaunis, sitä hän on!»
»Kyllä, se on Travis Bessemer», vakuutti Jack Carter. Vähän myöhemmin hän lisäsi: »On vahinko tyttöä.»
»Vahinko… mitä?» kysyi Eckert.
Carter kohautti olkapäitään.
»Niin, minä en tiedä mitään. Mutta mistä johtunee, että paremmat perheet ovat lakanneet seurustelemasta hänen kanssaan. Ennenhän hän oli aina mukana.»
»Niin, nyt muistan, minä en todellakaan ole nähnyt häntä enää tänä huvikautena», sanoi Eckert. »Mutta minä olen kuullut, että hän itse vetäytyi pois seuraelämästä, hänen piti lähteä itään päin — opiskelemaan lääketiedettä, luullakseni.»
»Sehän on vanha asia», huomautti Carter hymyillen, »että heti kun joku nainen on suljettu pois seurasta, alkaa hän etsiä työalaa elämässä vakavasti ja niin poispäin.»
»Mitä te sillä tarkoitatte?» murisi George Hands. »Travis Bessemeriä ei ole suljettu pois seurasta.»