»Minä melkein haluan lopettaa toden teolla, lopettaa pelaamisen teidänkin kanssanne.»
Blixiltä pääsi pieni ilonhuudahdus.
»Haluatteko todellakin, Condy? Luuletteko voivanne jättää? Voitteko kokonaan luopua korteista? Niin ettette koskaan enää pelaa rahoista? Ooh, kuinka se minua ilahduttaisi! Mutta antakaa olla sillään, ellette ole aivan varma asiastanne. Mielestäni olisi parempi, että te pelaisitte joka ilta klubissa kuin, että te rikkoisitte lupauksenne.»
Condy oli vaiti, istui miettiväisenä ja puri etusormenniveltä.
»Punnitkaa asia kahteen kertaan, Condy», pyysi Blix hartaasti, »muistakaa se aina.»
»On toinen asia nyt. — Travis — kolme kuukautta sitten en olisi voinut vastata mistään. Silloin oli minun vaikeampi olla sitä tekemättä, mutta nyt, niin, nyt on kaikki tyyni muuttunut. Minä tiedän nyt, että ilahduttaisin teitä, Blix!»
»En tiedä mitään, joka minua enemmän ilahduttaisi, Condy.»
Hän ojensi hänelle kätensä.
»Se on siis päätetty», sanoi hän tyyneesti. »En koskaan enää pelaa uhkapeliä, Blix.»
Blix puristi hänen kättään; sitten hypähti hän ylös, keräsi mielihyvästä huokaisten kortit ja heitti ne kamiiniin.