»Ooh, kuinka olen iloinen siitä, että tämä on ohi», huudahti hän loistavin silmin. »Minä olen koko ajan ollut tästä pitävinäni, mutta se on ollut minusta niin vastenmielistä. Te ette voi arvata, kuinka vastenmielistä se on minusta ollut! Mikä siinä miehiä viehättää niin, että he voivat sen takia valvoa yökaudet, käy yli minun ymmärrykseni. Onko se todellakin täyttä totta, Condy, että te ette enää milloinkaan pelaa uhkapeliä? Niin, tällä kertaa tiedän, että se on teidän puoleltanne täyttä totta. Minä olen niin onnellinen, että tuskin voin olla laulamatta!»
»Taivaan tähden, älkää sitä tehkö», huusi hän reippaasti. »Te olette kaunis ja rakastettava tyttö, Blix, vaikkapa teitä ei voisikaan juuri sanoa kaunottareksi, ja te —»
»Ooh, elkää nyt hassutelko!» pilaili Blix. »Te lupaatte sen?»
»Kunniasanallani.»
»Kiitos, sitten olen levollinen», sanoi hän.
Mutta vaikka Condy oli täällä karkoittaakseen ajatuksiaan kirjasta, ei hän voinut olla ajattelematta sitä, se seurasi häntä, kirjoittipa hän sitten tahi ei. Eikäpä hän muuten olisi ollutkaan se synnynnäinen kirjailija, joka hän kuitenkin oli. Ennen viimeistä pistettä ei hänellä voinut olla lepoa eikä hetkenkään rauhaa. Hän ei voinut muuta ajatella eikä muusta puhua kuin siitä. Kaikki hänen ajatuksensa, huomionsa ja mielikuvansa kerääntyivät taukoamatta tämän yhden pisteen ympärille.
Kun he nyt istuivat ulkonemassa ja näkivät kuun nousevan, työskentelivät hänen aivonsa yhä sillä ainehistolla, joka niillä oli. Äkkiä hän sanoi:
»Minun täytyy todellakin pitää huolta siitä, että saan siinä kerrotuksi jostakin salaisesta aarteesta. Mitä jännittävää on romaanissa, ellei siinä ole joku salainen aarre? Ooh, Blix, jos vain saisin kirjoittaa sitä herkeämättä. Se on tavattoman hyvä aihe. On melkein synti antaa mitään siitä mennä pilalle. Se olisi viimeisteltävä hienoksi, ymmärrättehän.»
»Condy», sanoi Blix ja katsoi häntä tiukasti, »mikä teidät oikeastaan sitoo The Timesiin? Ettekö voisi palata takaisin toimeenne, jos ottaisitte lomaa niin pitkäksi aikaa, kun tarvitsette kirjaa varten? Ettekö voisi saada sitä valmiiksi kuukaudessa, jos teillä ei olisi muuta tehtävää? Otaksukaa, että te ottaisitte kuukauden loman — eikö lehti voi pitää paikkaa teille niin kauan?»
»Kyllä, luulenpa melkein, mutta pahinta on, että minä en ole milloinkaan pannut säästöön centtiäkään palkastani. Kun minä lopetan, niin loppuvat minun tuloni, ja millä ihmeellä minä sitten elän? Mitä te haette? Tulitikkujako? Tässä on tulitikkuja.»