Blix seisoi ja sormieli kaapin luona. Sitten hän kääntyi päin ja työnsi laatikon kiinni nojautumalla sitä vastaan. Käsissään piti hän hollantilaista porsliinista sokeriastiaa. Hän tuli pöydän luo ja tyhjensi sen sisällön siniselle pöytäliinalle — 2—3 kultarahaa, noin 15 dollaria hopeassa ja kourallisen pientä rahaa.
Vastaamatta Condyn moniin ihmetteleviin kysymyksiin, laski hän rahat ja järjesti ne pieniksi tapuleiksi: kultaa, hopeaa, nikkeliä.
»35 ja 7 siihen on 42», mumisi hän ja laski sormillaan. »Ja 6 on 48, ja 10 on 58, ja 10 on 68, ja sitten 10, 20, 30 ja 25 pikkurahoina.»
Hän työnsi koko kasan Condylle.
»Olkaa hyvä», sanoi hän, »tässä on se, jolla teidän on elettävä.»
Condy tuijotti häneen. »Millä minun on elettävä», mumisi Condy.
»Niin, sillä te kai voitte tulla toimeen kuukauden?»
»Mistä te olette saanut kaikki nämä rahat? Kenen ne ovat?»
»Ne ovat teidän omia rahojanne, Condy. Te olette itse lainannut ne minulle, ja nythän ne tulevat hyvään tarpeeseen.»
»Olenko minä lainannut teille rahaa?»