»Minulla on omat ajatukseni asiasta», vastasi hän, tukehtumaisillaan naurusta, »odottakaa vain sunnuntaihin, niin saamme nähdä. Minä kyllä tiedoitan sen teille. Minä uskallan panna dollarin senttiä vastaan, että sunnuntaina on K.D.B:llä tarjottavana meille jotakin, joka alkaa 'i':llä.»
Ja niin kävikin. Hän puhui »välillisestä veroituksesta».
»Katsokaa, tiesinhän minä sen!» riemuitsi Condy, kun hän ja Blix olivat kotimatkalla. »Hän on ehtinyt läpi As-Bal, Bal-Cis j.n.e., hän on jo ahertanut läpi Cis-Dan ja Dan-Eva. Nyt hän paraillaan opiskelee Hav-Kin ja sillä tavalla on hänellä koko vyyhti valmiina X, Y, Å, ÄA ja Ö-kin.»
»Tietosanakirjastako?»
»Niin, varmasti. Eipä ollut ihme, että hän ei tiennyt mitään, kun tuli kysymykseen Gibraltar. Hän ei silloin vielä ollut ehtinyt G:hen.»
»Hän lukee siis tietosanakirjaa?»
»Kyllä, ja hän saa sen vihottain. Ettekö sitä huomaa? Hän lukee sieltä laveammat kirjoitukset ja laskettelee ne meille muistista. Tietää jotakin ja sitten voida siitä puhua, on hänen mielestään kultuuria. 'Jonkinlaista sivistystähän pitää olla’. Muistatteko, kun hän sanoi sen. Meidän avioliittokokelaamme näkyvät olevan todellisia kultakaivoksia.»
Se oli ihana, unohtumaton kuukausi heille molemmille. Keskellä elämän kuohuntaa olivat he yhtä yksin kuin autiolla saarella. Blix oli perinpohjaisen harkinnan jälkeen eronnut seuraelämästä, joka oli käynyt hänelle vastenmieliseksi. Condy oli vähitellen liukunut sekä mies- että naistuttaviensa piiristä; ja nyt seurasivat he toisiaan, nuo kaksi, elivät pienessä maailmassa, jonka he itse olivat itselleen rakentaneet; onnellisina toistensa seurassa nauttivat he nykyisyydestä eivätkä muuta toivoneet kuin saada muilta rauhassa hoitaa omia asioitaan.
He tapasivat joka päivä toisensa. Kello yhdeksästä kolmeen kirjoitteli Condy kirjaansa, mutta joka ilta tapasi Blix hänet tutussa pienessä ruokasalissa. Torstai- ja sunnuntai-iltapäivisin menivät, he pelastusasemalle, ja muina päivinä retkeilivät he kaupungin etäisimmissä osissa.
Noin kolme viikkoa ennen uutta vuotta istui Condy eräänä päivänä kahden ajoissa paitahihasillaan klubissa tavallisessa nurkassaan varjostimen takana, ja kirjoitti minkä kerkesi puoleksi pureskeltu sikaarinpätkä hampaiden välissä. Hänen kyynäspäänsä kohdalla lepäsi käsikirjoitus, aivan suorakulmaisena järkäleenä. Viime viikon aikana oli työ sujunut niin helposti, että hän sekä sitä ihmetteli että siitä iloitsi.