Condy tarttui hänen käteensä. »Niin, se se on.» Mutta kun hän, tapansa mukaan, aikoi suudella häntä kädelle, veti hän sen äkkiä pois.
»Ei, jättäkää se tekemättä!» sanoi hän vakavasti, voimatta kuitenkaan olla hymyilemättä. »Ei mitään tyhmyyksiä enää.»
»Ooh, miksikä ei», valitti Condy. »Pitääkö teidän olla noin jyrkkä? Ette suinkaan te tahdo lakkauttaa näin ikivanhoja ja kunnianarvoisia tapoja. Tämähän on suoranainen kapina!»
»Ei, teidän majesteettinne», siteerasi Travis ja koetti hymyillä, »tämä on vallankumous.»
III.
Vaikka maanantai oikeastaan oli The Times’in sunnuntai-lisälehden toimituksen vapaa päivä, aikoi Condy Rivers kuitenkin saapua toimistoon hyvissä ajoin seuraavana aamuna. Erityisistä syistä oli siellä kirjoitettava artikkeli, jossa oli kuvattava suuri hyljelaiva, joka oli satamassa ja lastasi viljaa vietäväksi Indian nälänhädän lievittämiseksi, ja Rivers halusi olla iltapäivän vapaana voidakseen mennä teekutsuille Laurie Flaggin luo.
Mutta kun hän tuli toimistohuoneeseen, joka hänellä oli yhteisenä pörssi- ja urheiluosastosta huolehtivan aputoimittajan kanssa, ja istahti pöytänsä ääreen, juolahti hänen mieleensä äkkiä, ettei hän nykyoloissa voinut odottaa tapaavansa Travista Flaggin luona.
»No, niin, niin», mumisi hän, »saattaapa olla samantekevä. Hän on helkkarin ihastuttava tyttö, mutta — voinpa sen yhtä hyvin tunnustaa — leikki on lopussa. Luonnollisesti en rakasta häntä hituistakaan enemmän kuin hän minua. Olen tapaava hänet yhä harvemmin ja harvemmin. Toisin ei voi olla, ja kun joku aika on kulunut, tunnemme tuskin toisiamme. Tavallaan on se kyllä synti, mutta täytyyhän olla järjen mukana tällaisissa asioissa… No niin, tuosta hylkeestähän minun piti kirjoittaa!» Hän soitti kauppakamariin ja sai tietää, että City of Ewerett, se oli laivan nimi, oli Missions-Steet’illâ. Tämä teki hänelle mahdolliseksi kirjoittaa kuvauksensa kahdella tavalla. Hän saattoi joko muodostaa otteen niistä asiaa koskevista painotuotteista, joita pörssiosastosta huolehtiva toimittaja oli pannut esille hänen varalleen, tai saattoi hän myöskin itse mennä paikalle, haastatella kapteenia ja tutkia laivan omasta puolestaan. Ensimmäinen menettelytapa oli helppo ja vaati vähän aikaa. Toinen oli vaivaloisempi, vaan päättyisi paljon mieltäkiinnittävämpään kuvaukseen.
Condy punnitsi asiaa pari minuuttia ja päätti sitten mennä laivalle. Satama ei koskaan ollut ikävystyttävä, ja hän saattoi ehkä saada kuvan hylkeenpyytäjästä. Äkkiä sukeltautui kirjoituksen aate ilmi hänelle, tuo lisäksi ajateltava, joka oli antava muistiinpanoille ja kuvaukselle merkitystä ja viehätystä. Hän oli heti tulessa ja liekissä.
»Siinä se on», huudahti hän.