Hän pani hatun päähänsä niin että ruusuke joutui väärälle puolelle, pisti muistiinpanokirjan taskuunsa ja oli siinä tuokiossa jo uudestaan kadulla. Sitten juolahti hänen mieleensä, että hän oli unohtanut pistäytyä klubiin noutamaan aamupostiansa, niinkuin hänellä oli tapana tehdä. Hän katsoi kelloaan. Vielä oli viljalti aikaa, ja klubin huoneusto oli vain kahden katukulmauksen takana. Hän päätti ensin noutaa kirjeensä ja sitten lukea ne satamaan mennessään.
Condy oli liittynyt San Franciscon taiteilijain, sanomalehtimiesten, soittajain ja oppineen väen klubiin, joka oli kaupungin vakinaisia laitoksia ja todellakin kuulu kaikkialla unionissa. Hän oli sen nuorimpia jäseniä, mutta kaikki tunsivat hänet ja pitivät hänestä, ja hän oli useamman kerran tuntuvasti lisännyt klubin juhlallisuuksien hauskuutta.
Hän löysi omassa lokerossaan kirjeen, joka oli heti luettava. Kotelo oli leimattu erään suuren new-yorkilaisen kustannusliikkeen nimellä, jolle Condy kuukausi sitten oli lähettänyt novellikokoelman. Hän meni klubin kadulle päin antavan pyöröikkunan luo ja repi ankaran jännityksen vallassa kirjeen auki. Se että liike oli kirjoittanut lähettämättä käsikirjoitusta takaisin, oli hyvä enne. Hän luki seuraavat rivit:
H. Condy Rivers, Bohême-klubi San Francisco, Cal.
Palautamme kunnioittaen tässä postissa käsikirjoituksenne novelleihinne, joita emme tällä hetkellä katso voivamme julkaista. Mutta meidän on kuitenkin lisättävä, että olemme useissa niissä huomanneet hyvin harvinaista lahjakkaisuutta. Mutta nykyään menee parhaiten kaupaksi noin 30,000 sanaa sisältävä lyhyt romaani, jossa on jännittävä toiminta. Esillä olevasta kokoelmasta päättäen oletamme, että Teidän taipumuksenne johtaa siihen suuntaan, ja ehdotamme kohteliaimmin Teille, että kirjoittaisitte sellaisen romaanin ja lähettäisitte sen meille.
Nöyrästi kunnioittaen
Riemukustannusosakeyhtiö.
New York.
Condy pisti kirjeen taskuunsa ja vaipui masentuneena tuolille.
»Mitä se hyödyttää? Turhaa vaivaa!» mumisi hän ja tuijotti apeana kadulle. »Minä sovellun erinomaisesti rivityöhön paikalliseen sunnuntailehteen, mutta houkkiomaista on minun ajatellakaan muuhun ryhtymistä.»
Hänen innostuksensa City of Ewerettiin oli kuin poispuhallettu. Se oli aivan yksinkertaisesti ihan mahdoton aihe. Hänen äsken vielä loistava »aatteensa» paljastui naurettavaksi, vanhaksi lauseeksi. Ei, hän menisi virastoon ja kirjoittaa raapustaisi kokoon aiheen niistä leikkeleistä, joita siellä oli.