»Uskallanpa panna pääni pantiksi, että hän on teille kehrännyt lankaa tytöstä, joka hukkui Trincomaleessa. Niin, luonnollisesti, tiesinhän sen. Siinä asiassa on vanha poika kairaa vailla. Hän ei edes tahdo myöntää, että ruumiin aikojen kuluessa on täytynyt hajota. Oiva merimies, ensiluokan merenkulkija, mutta siinä kohdassa aivoiltaan pehmennyt.»
IV.
»Siinä vasta kertomus!» huudahti Condy, kun hän Traviksen kanssa astui maihin. »Sepä vasta on kertomus! Ja se on sellainen, joka valtaa mielen! Se satuttaa! Antaa hänen istua siellä, eikä sitten milloinkaan välitä muista.»
»Niin, se oli sitten kerrankin jotakin ihan uutta», yhtyi Travis yhtä ihastuneena.
»Mutta? Niin, se on suorastaan kuin taivaasta pudonnut! Se on — tiedättekö mitä, Travis, siitä minä teen novellin, joka painetaan joka ainoaan sanomalehteen Atlannin ja Tyynenmeren välillä.»
Heidän ajatuksensa askaroivat niin perämiehen kertomuksessa, että he unohtivat nousta raitiotievaunuun ja menivät jalkaisin Clay-Streetiä pitkin, puhuen kilpaa, kuinka aihetta olisi käsiteltävä, kuvattava ja koristettava, niin että se tulisi täyteen oikeuteensa. Condy tuli iloisesti yllätetyksi nähdessään Traviksen käsittävän luonnoksen yhtä nopeasti kuin hän itsekin ja että hän oli selvillä sekä siitä mitä oli jätettävä pois että niistä ratkaisevista kohdista, joita piti korostaa.
»Ja hylkeenpyytäjästä minä myöskin saan kirjoituksen, jota kelpaa lukea», selitti Condy. Hänen »aatteensa» oli palannut ja sen kanssa koko hänen työhalunsa.
»Ja katsokaa nyt tätä», sanoi hän ja näytti hänelle kustannusosakeyhtiön kirjeen. »Kirjaa ne eivät tahdo, mutta katsokaahan vain kuinka ne kirjoittavat.»
»Hyvin harvinainen kyky», huudahti Travis. »Mutta voitteko enempää toivoa? Miksi ette antanut minun nähdä sitä ennemmin? Vieläpä kerrassaan kehoitus kirjoittaa heille jännittävä novelli! Ja siihen te ette ole tyytyväinen? Mutta se on teidän tapaistanne», sanoi hän harmistuneena. »Te kerrotte koko maailmalle vastoinkäymisiänne ja mustaatte niissä itseänne, mutta ette hiisku sanaakaan, kun teille käy hieman hyvin. Onko teillä luonnos tuollaiseen 30,000-sanaiseen novelliin? Ettekö voisi siihen käyttää sukeltajakertomusta?»
»En, siinä ei ole aihetta kyllin. Minulla ei ole aatteen säentäkään. En ole koskaan kirjoittanut jännittävää novellia enkä milloinkaan 6,000-sanaista pitempää. Mutta voitte olla varma siitä, että olen tähystävä siltä varalta, että jotakin ilmaantuisi. Muuten — missä me nyt olemme, Travis?»