»Mitä se sitten on? Nyt on teidän todellakin sanottava se minulle!»
»Te ette anna minulle mitään arvoa», mumisi hän. Ja kesti kauan, ennenkuin hän halusi selittää asian. Ei, ei, Travis ei häntä hituistakaan kunnioittanut; ei pitänyt hänestä lukua; ei, Travis ei ottanut häntä vakavalta kannalta.
»Niin, toden totta. Mitä te tarkoitatte? Mitä te nyt taas keksitte,
Condy Rivers?»
»Ah ei, tiedän sen varsin hyvin. Liiankin hyvin. Teette ota minua vakavalta kannalta. Te ette pidä minusta lukua.»
»Mitä aihetta olen antanut teille sellaiseen luuloon?»
»Tehkää minut yhtä hurmaavasti teidän narriksenne», mumisi hän traagillisesti.
Travis kävi siitä todellakin pahoilleen ja väitti voimakkaasti häntä vastaan. Mitä, hehän olivat vain huvitelleet; siinä kaikki. Ja hän oli ollut aivan yhtä houkkiomainen kuin Condy. Condy iski sanaan kiinni.
»Niin, houkkiomainen; siinä sitä ollaan. Tiesinhän sen. Minä olen houkkiomainen. Narri, pajatso. — Mutta tänään meillä on ollut suurenmoista, eikö totta?» lisäsi hän katkerasti virnistäen.
»En tiedä että minulla koskaan olisi ollut parempaa päivää», selitti
Travis korostaen sanojaan, »ja tiedänpä myöskin minkätähden?»
»Minkätähden sitten?»