»Ja pane sydän erilleen isän varalle. Hän saattaa sen hyvinkin tarvita — — —»
»A-a-anna oooolla!»
»Puolueettomia ja ennakkoluulottomia», mumisi herra Bessemer, »voimakkaita ja valtaavia. Tahdon vielä kakun!»
»Isä, kiellä Howardia!»
»Howard?» puuttui Travis asiaan. »Mikä on?»
»Howard ampuu minua meloonin siemenillä», ulisi Detti, »eikä isä sano, että hän ei saa.»
»Ei, sitä en varmastikaan tehnyt!» selitti Howard. »Minä puristin vain yhtä sormieni välissä tällä lailla, ja silloin se luiskahti itsestään tiehensä.»
»Viiden minuutin kuluttua menet minun kanssani ylös ja laitat itsesi kuntoon pyhäkoulua varten», ilmoitti Travis.
Howard tiesi, että sisaren päätös oli luja kuin persialainen laki, ja hän laittautui valmiiksi määräajan kuluessa, vaikkakaan ei ilman vastaväitteitä. Kohta nousi esirippu sunnuntai-aamun tavallista näytelmää varten: Howardin pukeutuminen sunnuntaikouluun menoa varten. Joka hetki kuultiin hänen kohottavan äänensä kimakkoihin valitushuutoihin ja selityksiin. Ei, hänen kätensä olivat kyllin puhtaat, eikä hän tiennyt minkätähden hänen piti käyttää tuollaista punaista kaulusliinaa, joka oli kuin vanha rätti, ja voi — voi! hänen uudet kenkänsä olivat aivan liian ahtaat, ja yhteen hänen varpaistaan teki niin kipeää, eikä hän tahtonut, ei, hän ei tahtonut muuttaa paitaa, ei, vaikka häneltä pää poikki pantaisiin. Mutta hänen ei onnistunut hetkeksikään suututtaa Travista. »Hyvä on», tyytyi Travis lopulta selittämään, »ensi kerran kun minä näen Minersin pikku tytön, kerron minä sinun sanoneen, että hän on sinun morsiamesi. Tahdotko nyt seistä hiljaa, kun minä harjaan hiuksesi?»
Pari minuuttia ennen yhtätoista menivät Travis ja hänen isänsä kirkkoon. He olivat episkopaleja ja olivat ikimuistoisista ajoista vuokranneet puoli penkkiä heidän seurakuntansa omistamasta kirkosta Kalifornia-streetin varrella, ei kaukana kiinalaisesta kaupungista. Sitten kokoontui perhe taas päivällispöytään, jolloin herra Bessemer söi kanansydämen — sittenkun Travis kolmasti oli häntä siitä muistuttanut — ja esitti saarnaa ja papin teologiaa koskevia huomautuksia puhuen milloin tyttärelleen, milloin itselleen.