»Annamme heidän käyttää vissiä kukkaa. Niin tehdään aina tällaisissa tapauksissa. Se on varsin helppoa. Mutta niin pian kuin he alkavat keskustella, täytyy heidän luonnollisesti huomata, ettei kumpikaan heistä ole kirjoittanut.»
»Niin, kyllä, mutta siitä he eivät välitä.»
»Ei — hehän juuri haluavat tavata toisiaan. He ovat meille kiitolliset avunannosta.»
»Siitä tulee suurenmoinen huvinäytelmä!»
»Huvinäytelmä! Siitä tulee kerrassaan draama. Vain sen vuoksi jo, että me asetamme sen näyttämölle ja että se on totta kaikki tyyni. Pankaamme se täytäntöön.»
Blix juoksi kamariinsa ja toi sieltä kirjoitusvehkeet. Condy tutki kriitillisesti kirjoituspaperia.
»Se on liian komeaa, tämä. K.D.B. ei sinä ilmoisna ikänä käyttäisi irlantilaista palttinapaperia! Kiilloitettu siniraitainen, jossa on pääskynen kulmassa, on sopivampaa. Nyt kirjoitan minä kapteenin puolesta ja te kirjoitatte K.D.B:n puolesta.»
»Mutta missä me annamme heidän tavata toisensa?» Tämä oli tärkeä kohta. He ajattelivat kiinalaista ravintolaa, espanjalaista toria, Lotan kaivoa, Käsityöläisyhdistyksen kirjastoa, niin, vieläpä katolilaista tuomiokirkkoakin, mutta he eivät voineet sopia yhdestäkään noista paikoista.
»Oletteko milloinkaan kuullut puhuttavan Lunan ravintolasta?» kysyi Condy. »Se on sitten hiljainen paikka! Siellä syödään parhaiten espanjalaiseen tapaan; keskellä latinalaista neliötä; tyven pieni vanhanaikainen ravintola suuressa kellarissa, säädyllinen kuin hauta. Minä olen ollut siellä vain kerran. Annamme heidän kohdata toisensa siellä kello seitsemän iltasella. Siihen aikaan ei siellä ole yhtä ihmistä. Ravintolassa ei ole suurta liikettä ja se suljetaan kello kahdeksan, niin että me voimme mennä sinne ja syödä päivällistä kuuden ajoissa ja olla siellä, kun he tulevat.»
Sitten ryhtyivät he kirjeitä kirjoittamaan.