»Asia on nyt niin», sanoi Condy, »että meidän on saatava kirjeet aivan luonnollisiksi. On ihmisiä, jotka heti vetäytyvät pois, jos aavistavat pienintäkään petosta. Teidän on kirjoitettava ei niinkuin te itse tahtoisitte sen kirjoitetuksi, vaan niinkuin hän tahtoisi. Se on taidetta, jonkinlaista runoilemista, ymmärrättehän. Meidän täytyy kuvitella määrättyä luonnetta ja antaa ajatusjuoksun ja sanonnan sopeutua sen mukaan. Minä tarkoitan, että sen on oltava luonnollista. Tuossa on nyt ensin K.D.B. Hyvä. Hän on ennenkaikkea järjestyksen ihminen. Hän on arkamaisen tarkka puhtauden ja järjestyksen suhteen ja mahtava selvästä, virheettömästä ja 'hienosta' kielestään. On varma, että hän käyttää puolihansikkaita ja on innostunut ruumiinpoltto-asiaan. Oletetaan. Mitä kapteeni Jackiin tulee, niin on hänellä hirvittävä bassoääni, tuollainen vov-vov-vov, eikö niin? Ja mahtavat turpajouhet; ja sitten hän sanoo: 'Vielä kerran!' ja 'Anna hurista!' Hän on syvä-ääninen, suuri mies ja erittäin kohtelias naisille: Ooh, hän on mies, saakelinmoinen mies, kaunista sukupuolta kohtaan, tämä kelpo kapteeni.»
Useamman epäonnistuneen yrityksen jälkeen saivat he vihdoinkin valmiiksi seuraavat kaksi kirjelmää, jotka Condy samana iltana pisti kirjelaatikkoon:
»Kapteeni Jackille!
Suuresti kunnioitettu herra!
Minä olen suurella myötätunnolla lukenut teidän yksityisen ilmoituksenne The Timesissä. Minulle olisi mieluista tehdä lähempää tuttavuutta Teidän kanssanne. Osaan lukea rivien lomitse ja olen saanut kumoamattoman varmuuden Teidän oikeamielisyydestänne ja arvokkuudestanne. Luulen voivani empimättä myöntää Teille suullisen keskustelun. Te voitte tavata minut Lunan ravintolassa ensi maanantai-iltana täsmälleen kl. 7. Tunnusmerkkinä on minulla kimppu valkoisia papinkukkia ja odotan, että Teillä on samanlainen kukka nutun pielessä.
Toivoen että nämä rivit tapaavat Teidät terveenä olen
Teidän nöyrä K.D.B..»
»Neiti K.D.B:lle!
Korkeasti kunnioitettu Neiti!
Teidän kaino ja pidättäytyvä kuvauksenne omasta luonteestanne ja persoonallisista eduistanne saa minut uskomaan että minä teissä löytäisin miellyttävän toverin elämän tiellä. Olen pitävä suurena kunniana ja suosiona, jos Te suvaitsisitte myöntää persoonallisen kohtauksen. Ensi tulevana maanantaina säntilleen kl. 7 iltasella tulen Lunan meksikkolaiseen ravintolaan. Nöyrä ja harras toivoni on tavata Teidät siellä. Se on hiljainen ja säädyllinen paikka. Minulla on nutunpielessä valkoinen papinkukka ja pyydän Teitä pitämään kädessänne vihkon samoja kukkasia.