Alati Teidän nöyrin palvelijanne
Kapteeni Jack.»
Blix oli niin huvitettu tästä jutusta, että hän vielä kaiken lisäksi seurasi Condya alas kirjelaatikolle ollakseen oikein varma, että kirjeet tulivat varmasti lähetetyiksi. Condy voisi unohtaa kaikki tyyni, heti kun joutui oven ulkopuolelle.
»Kunpa ne nyt vaikuttaisivat», huudahti hän, kun kansi paukahti kiinni ja kirjeet katosivat. Mutta Condy tunsi itsensä äkkiä kummallisen alakuloiseksi ja tyytymättömäksi koko asiaan.
»Oi, kunpa emme sentään olisi sitä tehneet! Kunpa emme olisi sitä tehneet!» huusi hän kauhistuneena. »Nyt olemme hienosti kiinni.»
Yhä pahojen aavistusten painamana seurasi hän Blixiä takaisin tämän ovelle, jossa hän sanoi hyvää yötä.
Blix ei mennyt heti levolle vaan poikkesi isänsä luo, jonka hän tapasi paraillaan täydessä työssä korjaamassa schwarzwaldilaiskelloa, jonka hän oli purkanut sadoiksi kappaleiksi väittäen siinä olevan jonkun vian — se edisti.
Blix istahti matolle hänen eteensä. »Kuules, isä,» sanoi hän, »silloin kun sinä 60-luvulla ensin tulit tänne ja kaivoit kultaa, pelasitko silloin pookeria?»
»Minäkö? Pelasin totta totisesti. Siihen aikaan ei meillä ollut muuta millä olisimme huvitelleet.»
»Tahtoisitko opettaa minulle sitä?»
»Haluatko sinä sitä oppia?»