Herra Bessemer pani kellon esiliinaansa ja tuijotti tyttäreensä. Mutta
Blix selitti hänelle syynsä.
VI.
Lauantaina oli Blix aikonut mennä pitkälle kävelyretkelle linnoitukselle päin. Mutta kun hän aamiaispöydässä paraillaan tuumaili ottaako mukaansa Howardin vai Dettenin, vaiko ehkä mieluummin jonkun Kiplingin kirjoista, tuli pikalähetti tuoden kirjeen Condylta.
»Kaikki on menetetty», kirjoitti tämä. »Minä olen saanut ptomaimnyrkytyksen eilen iltaisesta simpukkamayonnaisista ja saan maata vähintäin neljätoista päivää. Minulla on ollut kauhea yö. Ettekö voisi pistäytyä täysihoitolassa iltapäivän kuluessa? Silloin on äiti kotona.»
»Ptomainmyrkytys!» Sehän on kauheaa. Tohtori oli siis ollut siellä! Blix päätti siirtää kävelyretken ja heti mennä rouva Riversin luo kuulemaan kuinka Condy voi.
Hän meni portaita alas jo kymmenen ajoissa — ja siellä tapasi hän
Condyn nousemassa portaita ylös, pyöräilypuvussa ja savuke suussa.
»Olen yhdentoista dollarin omistaja!» huusi tämä hilpeästi hänelle.
»Minä luulin teillä olevan ptomainmyrkytyksen!» vastasi Blix harmistuneena.
»Joutavia! Niin, tohtori sanoi; hän puhuu kukkaronsa puolesta. Se olikin vain jonkinlaista vatsatautia; nyt se on ohi. Minä olen terve kuin kala — ja minulla on yksitoista dollaria taskussa. Menkäämme ulos nauttimaan elämästä.»
»Eikö teidän ole mentävä toimistoon?»