Heillä oli vaikea hillitä iloisuuttaan, mutta he kävivät heti taas totisiksi, kun Blix potkasi Condya pöydän alla ja mumisi:
»Nyt katsoo hän kelloaan, kapteeni, K.D.B. ei ole vielä täällä, mutta punatukkainen häiritsijä on yhä jälellä. Meidän pitää toimittaa hänet tieltä pois. Keksikää jotakin!»
»Mitäpä sitten? Voitte olla varma siitä, ettei hän mene ennenkun on ateriansa päättänyt. Jos hän istuu täällä, kun K.D.B. tulee, niin on kaikki menetetty. K.D.B. menee heti. Hän ei edes tule sisälle.»
»Niin, se on hirveätä. Sellainen pettymys. Ja minä olin niin iloinnut siitä, että saisin viedä ne molemmat yhteen. Ja kapteeni Jack on todellakin hieno mies.»
»Sen voi nähdä puolella silmällä», kuiskasi Condy. »Toinen on oikea turilas.»
»Niin, hän on kuin mikäkin kuritushuonekokelas. Hän joutuu kyllä sinne ennemmin tai myöhemmin.»
»Niin, hänellä jo ehkä onkin joku konnantyö tekeillä; eipä sitä niin tarkkaan tiedä. Tämä meksikkolaisneliö on juuri sopiva paikka sellaisille asioimisille. Lyönpä vetoa, että hän tietää, missä hän voi miehiään tavata.»
»Ehkäpä. Mutta tuolla hän yhä vain istuu, ja se on pahinta mitä hän tällä hetkellä voi tehdä. Hän häiritsee noiden molempain kohtausta, hän tuhoaa kokonaisen romaanin. Ehkä tekee hän ne molemmat onnettomiksi koko elämän ajaksi. Se on hyvin luultavaa. Ajatelkaa, että voisi käydä niin. Tämäpä on melkein katastroofi.»
»Emmekö sitten voi päästä hänestä?»
»Kyllä», kuiskasi Blix äkkiä ja värisi mielenliikutuksesta. »On yksi keino, jos vain uskallamme. Se auttaisi, ja vaikkapa se ei auttaisi, niin ei hän kuitenkaan koskaan saa tietää mitä me olemme tehneet, eikä voi meitä edes epäillä. Ooh, mutta me emme uskalla.»