»Sitä juuri, tuota kuunaria. Mutta kuulkaahan nyt. Te kysytte minulta kovalla äänellä, mikä laiva se on, ja kun minä vastaan, pidätte te silmällä kumpaakin miestä.»
»Minkä tähden? Mitä teillä on mielessä?»
»Se kyllä käy ilmi. Tehkää nyt niinkuin sanon. Meillä ei ole aikaa hukata.»
Blix kumartui hiukan taapäin ja yskäsi. Sitten sanoi hän: »Tuollapa on kaunis laiva seinällä! Näettekö sen? Eikö se ole soma? Mutta voitteko te sanoa minulle minkä lajin laivoja se on?»
Condy kääntyi ympäri ja katsoi laivaa tuntijan ilmeellä.
Sitten sanoi hän varmasti:
»Se on soima.»
Condyn ei tarvinnut odottaa Blixin merkinantoa. Asia oli silmänräpäyksessä selvä. Hänen kovalla äänellä annettuaan vastauksensa heitti punatukkainen vain pikaisen silmäyksen kivipiirrokseen ja jatkoi taas enchellados’taan. Mutta tummapartainen seurasi Condyn katsetta, tarkasti taulua ja nauroi pilkallisesti. Kuulivatpa he hänen vielä mumisevan partaansa:
»Itse te voitte olla soima!»
»Siinä on kapteeni», kuiskasi Condy, niin pian kuin toinen kääntyi pois katsottuaan häntä ensin musertavan halveksivasti.