He katselivat taas pitkän aikaa salavihkaa miehiä.
»Ei», sanoi Blix hiljaa, »sitä ei voi sanoa. Kumpikaan heistä ei juuri mulkoile. Mutta kuulkaahan, Condy» — kuiskasi hän — »punatukkaisen hattu on tuolilla hänen takanaan sisäpuoli ylöspäin. Ettekö voisi nousta katsomaan mitä siinä on luettavana?»
»Mitä se hyödyttäisi?»
»Kyllä, saisi tietää hänen nimikirjaimensa, tarkoitan. Tai ehkäpä koko hänen nimensä; se saattaa varsin hyvin olla hatussa. Ainakin voitte katsoa, onko sinne merkitty ’kapteeni’.»
Condy nousi, oli noutavinaan tulitikun naapuripöydällä olevasta rikotusta ja kiinnikitatusta porsliinialustasta ja sai samalla tilaisuuden tutkia hattua sisältä päin. Blix saattoi tuskin hengittää jännitykseltä. Sitten tuli Condy takaisin ja istuutui.
»Vain nimikirjaimet», kuiskasi hän, »W.A.J.» J:hän voi vallan hyvin merkitä Jack, mutta se voi myöskin merkitä Johan tai Jeremias tai Josua, ja hän voipi reilusti olla kapteeni, vaikka ei sitä hatussa ole mainittu. Olemme yhä yhtä viisaita.»
»Ja K.D.B. voi tulla millä hetkellä tahansa. Hän on ehkä jo ollutkin täällä ja kurkistanut ikkunasta sisään, ja sitten on hän mennyt pois, kun näki kaksi miestä, joilla kummallakin oli vuohensilmäkukkanen napinlävessä. Se olisi hänen tapaistaan. Mitä meidän on tehtävä?»
»Odottakaapa hiukan», mumisi Condy. »Minulla on keino. Minä kyllä saan selville kapteenin. Voitteko nähdä tuon taulun seinällä?»
Blix seurasi hänen katseensa suuntaa. Taulu oli oivallinen värillinen kivipiirros, joka esitti täysin purjein smaragdinvihreitä aaltoja halkovaa luotsilaivaa.
»Tuotako kuunaria te tarkoitatte?» kysyi Blix.