»Ne ovat tunneihmisiä», sinkahutti Condy.
Samassa tuli vielä toinen mies sisälle. Hänkin istahti erään lähellä olevan pöydän ääreen. Hänkin tilasi »meksikkolaisen illallisen.» Hänelläkin oli nutun rintamuksessa vuohensilmäkukkanen.
»Kuolema ja helvetti», läähätti Condy kalveten. Blix vaipui avuttomana kokoon kädet helmassa. He tuijottivat vallan hämillään toisiaan.
»Sepä oli hieno juttu», sanoi Condy ja kävi muka kiireesti käsiksi curryyn, joka hänellä oli edessään. Mutta Blix työnsi lautasen sivulle.
»Mikä on tarkoitus?» kuiskasi Condy yli pöydän. »Mikä tarkoitus taivaan nimessä on tällä?»
»On vain yksi mahdollinen selitys», sanoi Blix. »Toinen miehistä on kapteeni ja toinen on vain satunnaisuus. Kuka tahansa voi käydä vuohensilmäkukka napinlävessä. Se meidän olisi pitänyt ottaa huomioon.»
»Niin, ajatelkaas, jos nyt K.D.B. tulee!»
»Vastatullut muistuttaa ulkonäöltään enin kapteenia.» Tämä oli lyhyenläntä, leveähartiainen, neljänkymmenen korvilla oleva mies; hänellä oli pienet, harmahtavat viikset, ja hänessä oli todellakin jotakin »raitista ja työteliästä». Mutta mitään ratkaisevaa eroitusta ei näillä kahdella ollut; punatukkainen saattoi varsin hyvin olla entinen kapteeni, ja hän oli varmasti yli kolmenkymmenen viiden.
»Kumpi heistä se on? Millä ihmeen tavalla saamme sen selville? Kun vain jollakin lailla saisimme tietää kumpi heistä on tilapäinen, voisimme ehkä myöskin keksiä keinon miten pääsisimme hänestä eroon. Sen olemme velkaa K.D.B:lle, Condy. Se on aivan yksinkertaisesti meidän velvollisuutemme. Meidän alotteestamme on hän täällä tai tulossa tänne, meidän tulee vointimme mukaan häntä auttaa. Ja hän voi tulla milloin tahansa. Paljonko kello on?»
»Viisi minuuttia yli seitsemän. Mutta luulisinpä, että oikea — kapteeni — tulisi hyvin hämilleen, jos hän näkisi toisen kavaljeerin vuohensilmäkukkineen. Mutta katsokaas, näyttääkö kumpikaan heistä olevan hämillään? Ei laisinkaan; mitä? Kapteeni katsoa mulkoilisi hieman kilpailijaansa, luulisin.»