»Nyt kiireimmiten Lunalle ja avioliittosuunnitelmiimme», sanoi Condy.
VII.
Lunan meksikolaisella ravintolalla ei ole mitään osoitetta. Se ei sijaitse minkään vissin kadun varrella, eikä missään erityisessä kulmassa. Eivätpä edes päävieraat voineet antaa tietoa sen paikasta, kun sitä heiltä kysyi. Se on vain »tuolla toisella puolella», »ei varsin kaukana tuomiokirkosta, tiedättehän.» Jos menee sitä etsimään, niin saattaa sen löytää, mutta aivan mahdotonta on opastaa sinne muita. Sinne voi tulla kiinalaiskaupungin kautta. Viimeiseltä ahtaalta kadulta, jossa katunaiset oleilevat, tullaan meksikolaisen kaupunginosan laidalle, ja kun sitten käy suoraan sinne minne nenä osoittaa yhtä tai kahta katua, alati tiukasti tähystäen molemmin puolin, niin ei voi välttyä tulemasta suoraan Lunaan. Se on paikka, jota täytyy etsiä, mutta jonka aina löytää.
Tänä maanantai-iltana saapuivat Blix ja Condy Lunaan neljännestä vailla seitsemän. Condy oli eksynyt. He olivat otattaneet kummallisimpia katuja ylös ja alas ja olivat aivan epätoivon partaalla, kun Blix äkkiä huomasi kilven lähimmässä kulmassa.
Niinkuin Condy oli ennustanutkin, saivat he koko ravintolan käytettäväkseen. He sijoittuivat sisähuoneeseen, jossa oli peili ja kuusi tuolia ja komeat valkoisesta akutinkankaasta tehdyt oviverhot, ja isäntä, joka noudatti nimeä Richard tai Riccardo, miten milloinkin soveltui, alkoi tarjoilla »meksikkolaista illallista» juhlallisen menon mukaan. Syödessään pitivät he koko ajan ovea silmällä, ja kun pavut tulivat pöydälle, hätkähtivät molemmat ja vaihtoivat nopean katseen.
Jotensakin vauhdikkaasti astui sisään mies, jonka takin rintapielessä oli kaksi vuohensilmäkukkaa, ja asettui lähimmän pöydän ääreen.
Condy ähkyi hillitystä jännityksestä.
»Se on hän», kuiskasi hän, »se on kapteeni Jack!»
He tarkastivat salavihkaa vasta tullutta vierasta ja sopivat siitä, että hän oli pettymys. Ollakseen ent. merikapteeni oli hän tavattoman arkipäiväisen näköinen. Hän oli punatukkainen, oli nuorempi kuin he olivat luulleet ja mikä pahinta, hän oli auttamattomasti halpa.
»Poloinen K.D.B.!» huokasi Blix ja pudisti päätään. »Pelkäänpä, ettei siitä tule mitään hänen kanssaan. Mutta onhan mahdollista, että hän on parempi kuin miltä näyttää. Saattaa sattua, että punatukkaisilla ihmisillä on hyvä sydän.»