»Sitä kannattaa koettaa. Parin minuutin kuluttua olette täällä taas.
Niin kauan uskallan vallan hyvin olla yksin täällä. Kiiruhtakaa, Condy!
Tahdotteko mennä vai ettekö tahdo?»
Condy otti hattunsa.
»Antakaa minulle vähän rahaa», sanoi hän, »te voititte kaikki mitä minulla oli.»
Pari minuuttia myöhemmin palasi hän takaisin. He istuivat ja toukkivat vihanneksiaan sydän kurkussa, eivätkä uskaltaneet katsoakaan ylös lautasilta. Condy oli jännityksestä melkein kipeä ja oli vähällä lyödä kumoon sifonin, kun sähkösanoman tuoja astui etuhuoneeseen. Hän ja isäntä keskustelivat hiljaa pöydänteen yli. Sitten sukelsi Richard valkoisten uudin-oviverhojen välitse sähkösanoma kädessä ja sen tuojan seuratessa hänen kantapäillään.
Hän tunsi nähtävästi punatukkaisen, sillä hän ohjasi suoraan hänen luokseen ja sanoi:
»Arvatenkin teille, herra Atkins?»
Hän ojensi hänelle sähkösanoman ja vetäytyi takaisin. Punatukkainen allekirjoitti kuitin; tuoja meni.
Blix ja Condy kuuli paperia revittävän; nyt aukaisi punatukkainen sähkösanoman.
Kului kymmenen sekuntia, kului viisitoista, kului kaksikymmentä. Oli aivan hiljaista. Condy uskalsi salavihkaa vilkaista punatukkaisen kuvaa peilissä. Tämä tutki sähkösanomaa rypistetyin otsin. Hän pisti sen taskuunsa ja kiskaisi sen taas kiivaasti sieltä. Hän unohti »meksikkolaisen illallisensa» ja hengitti raskaasti. Hän oli suuresti järkytetty; sen huomasi varsin hyvin. Äkkiä näytti hänet valtaavan ilkeä tuska. Hän nousi ylös, otti hattunsa, painoi sen silmilleen, lennätti puoli dollaria pöydälle ja meni pitkin askelin ulos ravintolasta.
Mitä tämä sähkösanoma sitten sisälsi? Mitä Blix oli kirjoittanut? Vain tämän: