»Kaikki tullut ilmi. Pakene heti!»
Vaikka he kuinka ahkeraan sen jälkeen kuljeskelivat kaupungilla, punatukkaista eivät Blix ja Condy koskaan enää tavanneet! Eikä häntä myöskään enää näkynyt Lunan ravintolassa, jossa hän kuitenkin oli ollut vakituinen vieras. Hän katosi. Hän tuli niellyksi. He olivat nähneet hänen jättävän ravintolan. Niin. Oliko hän myöskin jättänyt koko neliön? Oliko hän paennut kaupungista, valtiosta, ehkä koko Yhdysvalloista? Minkä ruumiin punatukkaisen kuormassa olivat nuo viisi sanaa herättäneet kuolleista ja kutsuneet päivänvaloon? Olivatko he säikyttäneet hänet elinijäksi pakenemaan tuntemattoman kostajan kättä — tehneet hänestä uuden vaeltavan juutalaisen? Mikähän oli se kauhea arvoitus, jota he olivat hipaisseet tuossa vaatimattomassa pienessä esikaupunkiravintolassa. Minkähän salaperäisen oven he olivat aukaisseet; minkähän punatukkaisen hirviön he olivat kutsuneet esille? Olivatko he tehneet tyhjäksi konnantyön, tukahuttaneet salaliiton, estäneet rikoksen? Sitä eivät he koskaan saaneet tietää. Vain yksi asia oli vanna. Punatukkaisella miehellä oli ollut entisyys.
Sillä välin solui minuutti minuutin perästä ilman että K.D.B. näyttäytyi. Kapteeni Jack kävi nähtävästi kärsimättömäksi ja hermostuneeksi. Hän oli nyt ehtinyt meksikkolaiseen naukkuun, jonka nimi on mescal. Hän oli jo melkein lopettamaisillaan ateriansa. Joka silmänräpäys katsoi hän kelloaan ja vilkasi ovelle. Kello oli jo kaksikymmentä minuuttia yli seitsemän.
»Saattepa nähdä, että punatukkainen sittenkin on kaikki tuhonnut», sanoi Blix hiljaa. »K.D.B. on nähnyt heidät molemmat istumassa täällä ja alkanut pelätä.»
»Voimmehan lähettää kapteenille sähkösanoman häneltä», ehdoitti Condy.
»Minä olen nyt valmis vaikka mihin.»
»Mitä se sisältäisi?»
»Että hän on saanut esteen, luonnollisesti. Ehdottaa uutta kohtausta.»
»Kapteeni loukkaantuisi. Hän ei ikimaailmassa suostuisi uuteen kohtaukseen. Merikapteenit ovat ylen lyhytnokkaisia, niinkuin tiedätte.»
Richard toi heille samassa kahvia ja kirsikkalikööriä ja Condy opetti
Blixiä sulattamaan sokeripalasta ja imellyttämään kahvia siirapilla.
Mutta he tulivat narratuiksi. Kapteeni oli valmis lähtemään. K.D.B. oli
ilmeisesti pitänyt häntä narrinaan.
Sitten esiintyi hän äkkiä.