Condy tunsi jo omantunnon soimauksia.
»Ei sitä koskaan tiedä, ei sitä koskaan tiedä», mumisi hän huolestuneena. »Olemme ehkä tehneet kerrassaan mielettömän työn. Otaksukaa, että he tulevat onnettomiksi avioliitossaan! Toivoisin, että me emme olisi sitä tehneet. Minä olen siitä pahoillani. Me olemme pelanneet shakkia elävillä ihmisillä. Meillä on hirvittävä edesvastuu. Otaksukaa, että se päättyy siihen, että hän murhaa hänet.»
»Lorua ja tyhmyyksiä, Condy! Ja sitä paitsi, jos olemme tehneet pahaa avioliittokokelaillemme, niin olemme me sen sijaan tehneet punatukkaiselle hyvää. Kuka tietää, te olette ehkä tuolla sähkösanomalla estänyt rikoksentekijän — tekemästä murhaa.»
Condy ei voinut olla hymyilemättä ajatellessaan sähkösanoman vaikutusta.
»Paetkaa heti», kertasi hän. »Hän pakenee kyllä minkä kerkiää. Kaikki tullut ilmi! Antaisin halusta puoli dollaria —».
»Jos teillä vain olisi.»
»Niin, jos minulla vain olisi — saadakseni tietää mitä se oli, jonka me saimme ilmi.»
Äkkiä tarttui Blix hänen käsivarteensa.
»Tuolla ne ovat, Condy.»
»Kutka? Kutka siellä ovat?»