He menivät tuomiokirkon ohi ja seisoivat hetkisen ja kuuntelivat, kun tornikello löi kahdeksan. Sitten tulivat he ajatelleeksi, että ravintola suljetaan siihen aikaan ja kiiruhtivat sinne takaisin. He tulivat sisälle ja katselivat huolestuneina ympärilleen.
»Mahdoinkohan minä unohtaa keppini tänne?» sanoi Condy kääntyen Richardin puoleen, joka seisoi pöydänteen takana ja riisui esiliinaansa. Richard ei ollut sitä nähnyt.
»Ehkäpä minä jätin sen tuonne sisälle, missä me istuimme», sanoi Condy ja riensi sisähuoneeseen Blixin seuraamana. Hän löysi varsin oikein keppinsä ja tuli ja näytti sen Richardille.
»Niin, se oli siellä», sanoi hän. »Minä unohdan aina tämän kepin.»
»Tervetuloa vastakinl» sanoi Richard ja piti kumartaen oven auki heille.
Ulkona käytävällä puristivat Blix ja Condy toistensa käsiä molemmin puolin onnitellen toisiaan ponnistustensa kauniista tuloksesta. Sisähuoneessa olivat he nähneet avioliittokokelaittensa istuvan saman pöydän ääressä kimppu pahoin rutistettuja vuohensilmäkukkia välillään ja vakavasti keskustellen tekevän tuttavuutta toistensa kanssa.
Blix huokasi syvästi helpotuksesta ja tyytyväisyydestä!
»Vihdoinkin ovat sitten K.D.B. ja kapteeni Jack löytäneet toisensa.»
VIII.
»Mutta», lisäsi hän, kun he lähtivät menemään, »nyt emme koskaan saa tietää kuka heistä ensiksi puhui.»