»Emmehän me missään tapauksessa saata kuulla mitä he sanovat.»
»Sitten emme koskaan saa tietää kuinka käy — tai kuka avaa tulen.»
»Sen tekee K.D.B.», väitti Condy.
»Ei ikinä!» kuiskasi Blix loukkaantuneena.
»Minäpä sanon teille jotakin. Me voimme mennä ja sitten tulemme takaisin viiden minuutin kuluttua. Minä unohdan keppini.»
»Sen te kaiketi muutenkin tekisitte», pilaili Blix.
He sopivat siitä, että se oli paras keino. Sitten kokosivat he kapineensa, ja Condy jätti keppinsä riippumaan vaatenaulakkoon.
Richardin tavattomaksi hämmästykseksi astui Blix etuhuoneessa olevan pöydänteen luo ja maksoi laskun. Mutta kun heidän piti mennä pysähdytti Condy hänet.
»Te unohdatte tarjoilijan», sanoi hän ankarasti Richardin myhäillessä ja kumarrellessa. »Viisikymmentä senttiä on pienin määrä minkä voitte antaa hänelle.» Richard esteli, vaan Condy pysyi lujana. Puoli dollaria juomarahoiksi.
»Aateluus velvoittaa», selitti hän arvokkaasti.