»Niin, eikö se sitten ollut soima», kysyi Condy viattomasti.
»Itse voitte olla soima», sanoa läimähytti kapteeni. »Se oli kuunari, se se oli, ja se oli selvä kuin tuo pihtipieli tuossa.»
Mutta kymmenen minuuttia myöhemmin oli tulikoe kestetty, ja Blix ja Condy hengittivät keveämmin jatkaessaan taas kulkuaan. Kapteeni ja K.D.B. olivat molemmat saattaneet heidät veräjälle ja hartaasti kehoittaneet heitä »pistäytymään sisälle seuraavalla kerralla, kun he kulkivat tätä tietä.»
»He ovat naimisissa!» ähki Condy ja kätki päänsä käsiinsä. »Ja se on meidän syymme. Sitä ei saa koskaan enää tekemättömäksi.»
»No, välikö tuolla?» selitti Blix hieman loukkaantuneena. »Minun mielestäni ei siinä ole vähintäkään huomauttamisen varaa. Voittehan nähdä, että kapteeni on rakastunut häneen ja K.D.B. kapteeniin. Minä en voi ymmärtää, että meillä tässä asiassa on mitään kaduttavaa.»
»Niin, mutta — niin äkkiä!» kuiskasi Condy aivan masentuneena. »Se on se, joka on niin kauheata — niin äkkiä se on käynyt.»
»Se osoittaa vain kuinka rakastunein he ovat ja kuinka — ja kuinka mielellään he ovat — mukautuneet toisiinsa. Ei, se asia on aivan niinkuin sen olla pitää.»
»He näyttivät todellakin siltä, niinkuin he voisivat meistä pitää.»
»Siihen heillä onkin syytä — jos he tietäisivät. Ellei meitä olisi ollut, eivät he ikinä olisi toisiaan löytäneet».
»Ja kumpikin pyysi meitä tulemaan heitä uudestaan tervehtimään, panitteko te sen merkille? Menkäämme sinne toisenkin kerran, Blix.» Condy oli taas äkkiä aivan ilostunut. »Eikö meidän teidänkin mielestänne ole niin tehtävä?»