Samassa leimahtivat liekit täyteen valoon ja sisään ryntäsi Curtis Jadwin huudahtaen: "Missä olet tyttöni. Hiis vieköön. Nyt selvisin siitä ja tein viissataa tuhatta!"
Laura ja taiteilija räpäyttivät silmiään niin äkillisen valon välähtäessä ja Laura varjosti katsettaan.
"Oh, en tahtonut sinua sokaista, mutta en halunnut kertoa hyvää uutista pimeässäkään."
Corthell nousi ja vasta nyt Jadwin huomasi hänet.
"Herra Corthell, muistathan?", sanoi Laura.
"Totta kai. Hauska tavata taas. En aavistanut teidän olevan täällä. Tulin kai äkkiä. Mutta nyt muistankin tavanneeni postini joukossa teidän korttinne vaimolleni. Tulin erehdyksestä sen avanneeksi."
"Sinä veit postini", sanoi Laura.
"Niin, olisin soittanut sinulle, mutta oli tulinen kiire koko päivän. Kuten jo lörpötin, päätin tänään pienen kaupan eräiden liverpooIilaisten kanssa ja aikaa vei niiden sähkösanoman odottaminen. Soitinhan."
"Niin, mutta lupasit tulla puolessa tunnissa."
"Mutta sähkösanoma viipyikin. Se oli vehnäjuttu, Laura, josta aamulla kerroin. Viisi miljoonaa bushelia ja viistoista senttiä voittoa bushelilta. Laskimme juuri välittäjäni kanssa ja minulle tuli puolen miljoonaa puhdasta. Hoh, kun uuvuttaa. Luuletko, että saisin ison kupin teetä?"