Puoli tuntia myöhemmin soitettiin Lauralle kirjastoon. Hän huudahti:
"Et siis taaskaan tule kotiin? Miksi et?"
"Mahdotonta. Se maayhtiöni."
"Ei se voi olla se. Antaisit herra Gretryn hoitaa ne —"
"Nyt täytyy lopettaa, Laura. Hyvästi. Huomenna puolipäivältä tavataan ja minä selitän… Laura… halloo." Mutta hän kuuli puhelintorven rasahtavan ja hän tiesi vaimonsa suutuksissaan lyöneen telefoonin kiinni sanomatta hyvästi.
Päivät kuluivat, viikkokin vierähti. Vehnämarkkinoilla oli hiljaisempaa dollarirajän saavuttamisen jälkeen. Verhojen takana voimat mittailivat "tilannetta", biljoonia dollareita pantiin liikkeelle miljoonia vehnäbusheleita hallitsemaan. Kuun kolmannen viikon lopulla ilmoitti Freye Crookesille, että Cressler oli "sisällä" ja heti alettiin neuvottelut Stiresin suuren pankkiliikkeen kanssa. Mutta sillä aikaa Jadwin ja Gretry vastustusta aavistamatta ostelivat hiljaa vehnää. Maaliskuun lopulla oli Jadwin toukovehnäkaappauksensa varalta ostanut yli puolet Duluthissa, Chicagossa, LiverpooliSsa ja Pariisissa olevasta varastovehnästä — n. 20 milj. bushelia, ja sitä vastaan myynyt saman määrän heinäkuun vehnää. Kun hänellä näin oli todella vehnää itsellään, ei hän voinut menettää. Jos vehnä nousi, oli hänen 20 miljoonansa sitä arvokkaammat. Jo» se laski, oli hänellä myymäänsä vastaava määrä. Ja yhä hän osti, niin että Gretryn kirjat osottivat hänellä olevan yli 20 milj. toukokuun vehnääkin.
Mutta tämä veikin kaiken hänen aikansa ja ajatusvoimansa. Hän, jolle äskettäin vielä viisi miljonaa bushelia oli ollut vaikea hallita, sai nyt hoitaa 40 miljoonan varastoa. Mutta hän olikin eri mies nyt. Oli huomannut omaavansa kykyjä ja voivansa hallita Chicagon markkinoita — sellainen mies voi korskeilematta pitää itseään suurena. Hän tiesi olevansa heidän yläpuolellaan — Gretryn, Crookes joukkion, kopeitten karhujen, koko mailman pörssiväen. Hän oli heitä kaikkia suurempi, voimakkaampi ja ovelampi. Muutaman päivän päästä saivat havaita, että heidän hankittavakseen lupaamaa vehnää ei ollutkaan muualta saatavissa tuin häneltä — ja hänen määräämällään hinnalla. Hän voisi kiskasta vaikka sata dollaria bushelilta ja heidän oli maksettava tai mentävä vararikkoon. Hän ajatteli vain vehnää —- vehnää. Niin pian kun hän astui La Salle kadulle ja kuuli sen huminan, joka ilmaisi vehnän mattaa Lännen farmeilta Chicagon myllyihin ja leipomoihin, tunsi hän hallitsevansa sen 40 miljoonaista virtaa. Ja kun ilta tuli, oli päivän kaupat arvioitavat ja suunniteltava seuraavan päivän tehtävät. Kun hevoset lennättivät häntä kotiin päivälliselle, kopisivat niiden kaviot: — vehnää — vehnää. Eikä hän voinut syödä. Joka askeleella hän ajatteli: Oliko se veto ollut oikea? — Oliko heikkoa kohtaa jossain? — Ja aterian jälkeen taas esille paperit, tilastot ja raportit ja usein tuli Gretry ja kirjastossa he lukon takana suunnittelivat aamuyöhön.
Ja kun tämä hänen luutnanttinsa lähti, katseli hän kotiaan, jossa jo kaikki nukkuivat ja tunsi uupumusta. Mutta samalla löi kello kuin pörssin gongonpi ja taas alkoivat aivot jauhaa — vehnää — vehnää. Hän sammutti tulet, sulki ulko-oven ja meni levolle, mutta nukkumatta tuijotti hän vain pimeään aivojen suunnitellessa uusia vetoja ja korvakalvojen väristessä: vehnää — vehnää — vehnää. Neljäkymmentä miljoonaa bushelia vehnää!
Vain aamiaisella ja päivällisellä tapasi hän vaimoaan ja silloin oli tämä usein vihanen, väliin taas surullinen ja näytti aavistavan, ettei kaikki sentään ollutkaan Jadwinin syy. Mutta hän ei puhunut siitä asiasta mitään, miehensä näki vain hänen tummien silmäinsä loukkaantuneen katseen. Ennen se olisi saattanut hänet surulliseksi, nyt hän vain huudahti: "Luuletko, että ilkeyksissäni näin menettelen. Et voi aavistaa. Kaapatako vehnää? Ei, vehnä on minut kaapannut. Jouduin olojen puristuksiin ja olin pakotettu tekemään, mitä tein. Enkä nyt pääse irti parhaallakaan tahdollani. Mene teatteriin tänä iltana. Minä en pääse. Ota se Corthell tilalleni."
Niin tapahtuikin ja taiteilija lähetti kimpullisen ruusuja kutsun saatuaan ja näytännön jälkeen piti hän illalliset kotonaan seurueelle sekä saattoi heidät, rva Cresslerin ja Pagen kotiin. Ihmeekseen huomasivat he, että hän oli ainoa mies joukossa. Landryn oli lääkäri kieltänyt mihinkään menemästä, hänen pörssityönsä vei kaikki voimat. Ja hra Cresslerilläkin oli joitain asioita. "Hän on ihan vanhentunut näinä kumina." selitti rva Cressler. "Ei hän kylläkään keinottele, mutta hänen täytyy tavata liiketuttaviaan."
He jättivät rva Cresslerin tämän kotiin ja ajoivat sitten Jadwinille.