"Ei, siellä oli helpompaa tänään. Mutta päässä tuntui kotiin tullessani ja nyt särkee vähän."
"Särkeekö? Ja minä pahensin sitä hullutuksillani."
"Ei, ei, ei hätää. Minäpä sanon, mitä teemme. Minä makaan tässä hetkisen ja sinä soitat. Jotain rauhallista, Laura. Minä väsyn niin siellä La Salle kadulla."
Ja hänen maatessaan siinä pitkin pituuttaan soitti hänen vaimonsa kappaleita, joista tiesi hänen pitävän, vanhoja lauluja, kuten "Kun tähdet tyyneesti loistavat" tai "Oi aukaise akkunas, tyttönen".
Kun soitto hetkeksi keskeytyi, nyykytti hän tyytyväisenä päätään, sanoen: "Se on mainiota. Kultaseni, se on kuin lääkettä. Opettajani soitteli viulua. Olen näkeväni sen vanhan farmin keittiön niin elävästi. Seinät olivat hirsistä ja raot rapatut. Nurkan pystypuun ääressä me pojat mittailimme pituuttamme. Ja tuossa oli liesi ja puulaatikko. Ja tuossa vanha vaatekaappi, jonka alla kissalla oli pennut. Kultaseni, se oli onnellista aikaa. Sinä olet minulla nyt, ja rahaa ja hieno koti, ja ylpeä minä olen näistä, mutta niin minusta tuntuu, kuin että jos olisi se vanha koti ja sinä siellä, niin kyllä me toimeen tultaisiin. Ja väliin tuntuu kuin olisimme onnellisemmat rinnan raataissamme kuin nyt tehden paljon rahaa ja sitä tuhlaten… Mutta jos sinä olet onnellinen, niin se ratkasee, ja jos kaikki tämä roju", hän potkasi kohti tauluja ja komeuksia, "olisi onnemme tiellä, niin se saisi mennä hiiteen. Tämä ei ehkä ole runoutta, mutta se on totta."
Laura tuli hänen luokseen, otti hänen päänsä syliinsä ja siveli hänen otsaansa pitkillä, valkoisilla käsillään. "Jospa vain", kuiski hän, "saisin pitää sinut tällä tavoin aina huolettomana ja ystävällisenä. Tämä on minun puolisoni taas. Sinä olet mies, Curtis, suuri, voimakas, helläsydäminen mies; et sinä osaa hienouksia etkä jokapäiväisiä korupuheita, etkä teeskentelyä etkä näyttelemistä. Minä rakastan sinua, rakastan, rakkahani."
"Tyttö kultani", sanoi Jadwin sivellen hänen kättään.
"Lukisinko sinulle jotain?."
"Anna olla nyt. Tämä juuri on parasta mitä olla voi."
Samassa kuului koputus ovelta. Laura kavahti ylös: "Minä sanoin niille, ettei saa häiritä." — "Sisään", lisäsi hän.