Hän jatkoi hetken edelleen yksitoikkoista, sekavaa jupinaa. Jadwin keskeytti sanoen: "Mutta Scannel, toverinnehan, petti?"
Vanhus katsoi häneen höperösti. Sikäli kuin tuo nimi tunkeutui hänen tylsyneisiin aivoihinsa, välähti silmissä hetkellinen liekki, mutta sitten alkoi hän taa» sopertaa juttuaan seitsemästäkymmenestä kahdeksasta ja kuinka hän hävisi kolmesataatuhatta. Jadwin keskeytti: "Kuinka voi sisarenne tytär?"
"Tarkotatte Liggietä?… Hän voi hyvin. Minulla on hänen kuvansa." Ja ukko alkoi kaivaa taskustaan likasia papereita.
"Te näytitte sen jo minulle", kiiruhti Jadwin sanomaan ja samassa ilmoitettiinkin hra Scannel. Dania oli paksu punakka mies, jolla oli valkea poskiparta. Hän tuli huoneeseen metelikkäästi huudahtaen: "Hei, kapteeni!"
"Halloo", vastasi Jadwin jyrkästi.
Toinen istahti sekä nähtyään Harguksen sanoi:
"Tämäkö on teidän tyyliänne? — Minä olen niitä hulluja, jotka te olette saanut apajaanne. Mitä maksaa tästä pääsy? Mikä summa?"
"Minulla on teille yhtä ja toista sanottavaa", lausui Jadwin yhä jyrkästi. Hargus oli vihdoinkin löytänyt valokuvan ja antoi sen Jadwinille. Tämä otti sen siihen katsahtamatta ja puhuessaan kopautteli sillä pöytään. Hän puhui:
"Hyvä on, Hargus. Minulla on puhuttavaa teille, herra Scannel.
Tunnetteko tämän vanhan miehen?"
"Lopettakaa jo", mörisi toinen.