"Se on Hargus. Hyvin hänet tunnette. Kerranhan te yhdessä yrititte suurta temppua. Hargus!" Kun vanhus katsoi, jatkoi Jadwin: "Tässä on Scannel, josta puhelimme. Katsokaa, hän on rikas mies. Muistatteko hänet?"
"Mitä peliä tämä on?" huudahti Scannel. "En minä ole tullut tänne näyteltäväksi. Minä —."
Hänen lauseensa keskeytti lyhyt huokaus, joka äkkiä kohosi Harguksen väriseviltä huulilta. Tämä tuijotti yli pöydän Scanneliin nopeasti hengittäen ja sormet haparoiden leukaa. Jadwin sanoi: "Sellainen hän on, Hargus", ja sitten kääntyen Scanneliin jatkoi hän: "Teillä oli yhdessä iso kauppa ja te myitte hänet, petitte."
"Vale!" huudahti toinen.
"Te — petitte — hänet!" huusi Jadwin. "Minä tiedän, mikä te olette. Te petitte hänet pelastaaksenne oman likasen nahkanne ja nyt on mies saanut elää poikain armoilla tuolla. Ja hän on saanut elätellä sisarentytärtään teidän maleksiessanne klubeissanne ja huvijahdeissanne ja elättinaistenne seurassa häneltä varastamillanne rahoilla."
Scannel oikasi itsensä tuolillaan ja hänen pienet silmänsä säkenöivät. Raivoisasti huusi hän: "Minä en halua kuulla tällaista puhetta yhdenkään ihmisen suusta. Lopettakaa."
Jadwinin leuka sulkeutui kilahtaen; hyökkäävänä, komentavana nojautui hän eteenpäin, sanoen: "Jos te vielä keskeytätte minua, menette tuosta ovesta ulos vararikkoisena. Te kuuntelette ja noudatatte määräyksiä. Sitä varten te olette täältä. Jos luulette saavanne vehnäänne jostain muualta, niin koittakaa."
Scannel asettui äkkiä. Hän ei vastannut. Hargus katsoi epävarmana vuoroon kumpaankin. Jadwin kirjotti jotain lapulle. Sanoi sitten: "Te olette velvollinen toimittamaan meille kaksi miljoonaa bushelia vehnää dollarilla bushelin."
"Eipä kuin puolentoista."
Jadwinin kasvoille tuli ivallinen hymy, kun hän huomasi kuinka helposti Scannel meni ansaan. Hän jatkoi: "Siis puolentoista miljoonaa. Saatte siitä kuusisataatuhatta puolellatoista dollarilla bushelin."