"Puolitoista dollaria", toinen levitti kätensä, "Tosiaankin minä lähden täältä vararikkoisena."
"Ette lähdekään", sanoi Jadwin, heittäytyen takanojaan ja ristiten jalkansa. "Minä tunnen teidän raha-asianne ja tiedän sentilleen, kuinka paljon kestätte."
"Onpa tämä naurettavaa. Tuo kourallinen vehnää maksaa minulle kolme sataa tuhatta dollaria."
"Ai-van."
Silloin veti Scannel esille shekkikirjansa ja Jadwin sanoi: "Kirjoittakaa se haltijan perittäväksi." Saatuaan sen lisäsi hän, antaen shekin Hargukselle: "Katsokaa nyt, Dave Scannel, velkanne pääsumma on maksettu."
"Pääsumma?"
"Niin. Unohdatte korot. Jos ne olisin maksattanut, olisi se saattanut kaataa teidät. Kas kuuden prosentin korko kolmelle sadalle tuhannelle vuodesta 1878 asti, se tekee — 360 tuhatta, ja teidän on vielä hankittava minulle 900,000 bushelia. Sen saatte dollarilla neljälläkymmenellä. Kirjottakaa shekki edelleen sen haltijalle."
Mutisten raivoisasti hammastensa lomassa kirjotti Scannel shekin.
"Kiitos", sanoi Jadwin saadessaan sen. Samassa soitti hän ja sanoi sisään tulevalle konttoristille: "Toimittakaa tänään herra Scannelille puolentoista miljonan bushelin välityskuitit. Tilit ovat tasan." Sitten antoi hän shekit Hargukselle sanoen: "Kas tässä. Ostakaa Liggielle kultakello ja sanokaa terveisiä Jadwinilta… Joko menette, Scannel? Hyvästi vaan, älkää heittäkö ovea mennessänne."
"Heitti se tumminkin", sanoi hän kääntyessään jälleen Hargukseen päin, joka säikähtyneenä katseli häntä mutisten: "En tiedä. Olen vanha mies. Tämä on paljon rahaa."