"Ettehän niitä hävitä nyt?"
"En, en. Panen ne Illinois Trustiin. Minä pyytäisin —"
"Minä lähetän konttoristin mukaanne."
"Sitä ajattelin pyytää. Mutta minun täytyy sanoa, herra Jadwin —"
Hän alkoi änkytellä kiitoksia, mutta Jadwin saattoi hänet ovelle ja sanoi konttoristille: "Kinzie, oletteko hyvä ja menette herra Harguksen kanssa Illinois Trustiin. Hän avaa siellä tilin."
Mutta ennenkuin Jadwin ennätti palata pöytänsä ääreen, tuli ukko takasin pyytäen: "Te olette nyt vallassa. Antakaa minulle sana vain ja minä teen viisikymmentä dollaria vuosipäivään mennessä."
"Mutta juurihan annoin teille lähes puoli miljoonaa shekkeinä!"
"Niin, shekit. Ne minä panen Illinois Trustiin. En kajoa niihin, mutta pikku vihjaus vain."
"Ei sanaakaan. Viekää nyt hänet, Kinzie."
Viikkoa myöhemmin myi Jadwin Pariisissa valtavan määrän käteisvehnää dollarilla kuudellakymmenellä sentillä bushelin. Ulkomaille meni kuinka paljon tahansa, hinnasta ei väliä. Ja Chicagon pörssissä hallitsi Jadwin täydelleen; kaikki pysähtyi, kun hän kätensä kohotti, ja kaikki lennähti vauhtiin, kun hän päällään nyökkäsi. Hän ei aina voinut rikkauttaan laskeakaan tästä kaappauksesta tuleva voitto oli yli kaksikymmentä, ehkä lähes viisikymmentä mijoonaa dollaria. Vastustajain leiristä ei kuulunut murahdustakaan.