"Nyt tulee tenori", sanoi Laura. "Nyt ne selvittävät."
Tenori ryntää hatuttomin päin näyttämölle ja puhuu raivoissaan barytonille painaen kätensä rintaansa vasten. Muut lauloivat italiaksi, pariisilainen käytti ranskaa.
"En ymmärrä miksei hän nai tyttöä ja sillä hyvä", kertasi täti Wess.
Näytös läheni loppuaan, primadonna esitti suuren kohtauksensa, jossa hänen äänensä kiipee C:hen altista, ja venytti ääntään niin, että täti Wess alkoi pelätä. Kun hän lopetti jyrisi huone aploodeista ja kolme kertaa hänet huudettiin esille. Seurasi sitten kaksintaistelu barytonin ja tenorin kesken ja jälkimäinen kuolettavasti haavoittuneena kaatuu ystäväinsä käsiin laulaen katkonaisia säveliä. Kööri, jonka muodostaa kaupungin vahti ja väestö, kokoontuu näyttämön taustalle. Soprano ja hänen uskottunsa palaavat. Basso, mustapartainen, häränniskainen mies, jakaa köörin kahtia ja astuu rampin luo. Pojaksi puettu kontra-altto ilmestyy. Soprano asettuu paikoilleen ja loppu alkaa.
Viulut riehuvat ja valittavat yksiäänisesti kaikki käyvät käyden kuin tarkan koneen yhtenäiset osat. Muutamat jymähtelevät väliin, johtaja riehuu ja ikäänkuin puikkonsa kärjellä vetää säveleet esille ja torvet soivat, bassoviulu jyrää ja huilut ja pillit virittävät monimutkaisen sävelkokoomuksen. Kaikki näyttämöllä olevat laulavat. Soprano keskellä ylimmässä äänilajissaan koko ruumia väännellen ja pään heilauksilla äänet ilmoille lähettäen. Oikealla basso jyräyttelee väliin: "kirottu, riittämätön" ja sopranon vasemmalla puolella barytoni mörää käsittämättömiä sanoja rintaansa lyöden ja miekallaan osottaen kaatunutta tenoria, kauempana vasemmalla kontra-altto ojentelee käsiään ja saa soinnun kuulumaan sopranon äänten välipaikoilla. Ja tenoori nousten toisen käsivartensa nojasta ystävänsä varaan, kannattaa sopranon ääntä. Hänen taakseen muodostaa kööri puoliympyrän, naiset toisella miehet toisella puolen. Niissä olisi ollut paljon toivomisen varaa. Näyttivät säästäväisyyssyistä kaikkialta kokoonhaalituilta. Naiset olivat lihavia, vanhahkoja ja hirveän rumia; miehet laihoja, luisevia, huonosti sopivissa puvuissa. Mutta ne oli hyvin harjoitettu ja liikkeet tulivat yhtaikaisesti ja he lauloivat: "oi hirmu, kauhistus."
Finalessa kaikki astuivat askeleen eteenpäin ja ottivat uudelleen edellisen korkeammassa äänilajissa. Sopranon ääni kiipesi kattovaloihin asti. Orkesteri yritti kaksinkertaisin voimin ja johtaja huhtoi koko ruumiillaan. Vielä jyräytti basso kirouksensa ja soprano nousi altto C:hen ja piti sitä yllä niin kauan että kööri ennätti neljä kertaa julistaa: "oi hirmu, kauhistus."
Sitten laskeutui johtajan puikko jyrähdykseen kaikkien äänten ja soitinten virittäessä mahtavan loppusäveleen, tenori kaatuu huudahtaen, soprano pyörtyy ja — —- esirippu laskee.
Aploodit raikuvat. Uudelleen ja taas vaaditaan loppukohtaus. Tenori nousee ja tarttuu barytonin ja sopranon käsiin, kaikki kumartuvat yhä uudelleen. Sitten esirippu laski viimeisen kerran, kruunun valot syttyivät ja pojat alkoivat huutaa: oopperakirjoja. Sanat ja säveleet!"
Tämän viimeisen väliajan Laura oli aitiossa rouva Cresslerin, Corthellin ja Jadwinin kanssa. Toiset lähtivät katselemaan eräältä parvekkeelta alas lämpiöön. Aitiossa Corthell kertoi, kuinka Pariisin suuressa Oopperassa "L'Africainea" näytettäessä koko näyttämön yläosa kääntyy ylösalaisin. Jadwinin arvosteluun, että vaikutus ei ole hyvä, kun näyttelijät eivät käänny mukana, julistavat poroporvarilliseksi rouva Cressler ja Corthell. Mutta juuri kun hän on vastaamassa, kysäseekin rouva Cressler taiteilijalta, kuka on muuan punapukuinen rouva keskipermannolla, Gretrykö?
Silloin jäävät Jadwin ja Laura sivuun ja kapitalisti rientää nopeasti täyttämään tilaisuutta puhutellakseen häntä. Tyttö huomasi pian hämmästyksekseen, että mies koetti miellyttää häntä, ja ennenkuin he olivat kymmentä lausetta vaihtaneet, oli tämä jo lausunut kömpelön imartelun. Ilmeisesti ei hän ollut tottunut nuorille tytöille seuraa pitämään. Laura käsitti tehneensä häneen vaikutuksen. Hänkin tutkisteli uteliaana miestä. Tämä oli vankkatekoinen kuin kaksi Corthellia, kädet isot ja leveät, liikemiehen kädet, jotka osasivat tarttua ja pitää kiinni. Nuo voimakkaat kädet ja tarkat tyyneet silmät voivat ajaa määrättyä tarkoitusperää hirveällä voimalla ja ne saattoivat yrittää, yrittää sitkeästi kunnes tarkoitus oli saavutettu. Ja kuinka laajoja asioita nuo käsivarret voivat käsittää. Jonkun rahavaltiaan manööveri oli tänään kaatanut toisen ja kuulun oopperan sävelten lomissa miehet kuiskailivat siitä ja yksi heistä tänä hetkenä taisteli pelkän olemassaolonsa puolesta. Jadwin oli sen kaiken nähnyt. Romahdukseen koskemattomana oli hän kuitenkin ollut sitä lähellä aavistaen ja edeltä nähden tapaukset, jotka romahdukseen johtivat. Taas kuuluivat nuo häirinneet äänet: