"Mitä vielä. Kaksi kolmannesta tuosta viljasta ei idä ja Europa ottaa kaikki. Me panemme miehemme ostamaan vielä miljoonan, ostamaan niin paljon kuin ne toiset voivat myydä. Ne pitää ostaa tyhjiksi."
"Siihen tarvitaan aika lailla rahaa", sanoi välittäjä. "Enemmän kuin mitä meillä on tänä aamuna. Parasta on ostaa mitä tarjotaan ja pitää tasalla markkinoita. Sinä hetkenä kun Karhut tarjoavat meille emmekä me osta, silloin alkavat ne kaataa sitä päällemme junalastittain ja silloin hinta ratkee."
"Mahdammeko saada tänään kaupaksi paljonkin?" kysyi Jadwin. Oli käynyt elinkysymykseksi myydä pois varastoja, joiden vuokra ja vakuutus nielivät pelottavia summia. Siksi olivat he ottaneet tavaksi antaa ostomääräyksiä kauppa-ajan loppupuolella, ja kun pinta niiden vaikutuksesta nousi, myydä äkkiä ennenkuin se ennätti laskea. Niin että voidakseen myydä bushelin täytyi ostaa kaksi.
"Enpä tiedä", vastasi Gretry Jadwinin kysymykseen. "Suoraan sanoen en luule voivamme myydä paljoa. Ne eivät enää näy pelkäävän meitä kuten ennen. Uusi sato niitä rohkasee. Näkyvät jo korjaavan eloa joissakin paikoin. Nyt ne saavat ostaa vehnää farmareilta. Hallituksen raportti osottaa, että sato tulee hyvä."
"Eipä niinkään, vähän yli 86."
"Onpa siinäkin sen verran että pudotti hinnan dollariin kahteenkymmeneen. Ja äsken olimme puolessatoista."
"Ja kymmenen päivän sisään olemme kahdessa dollarissa."
"Tiedätkö miten ovat raha-asiamme? Tätä heinäkuun kauppaa ylläpitämään tarvitaan kaikki liikenevät rahat. Paperilla on voittomme miljoonissa. Meillä on kymmeniä miljoonia busheleita vehnää, jonka arvo on toista dollaria busheli, mutta jos emme saa sitä kaupaksi, niin mitä hyvää siitä on — ja sen pitäminen maksaa meille kuusi tuhatta dollaria päivässä. Mistä tulevat rahat? Et näy ymmärtävän, että me olemme aika pulassa." Ja osottaen ylöspäin syvänteen lattiaa kohti jatkoi hän: "Sinä hetkenä kun emme voi antaa pojillemme ostomääräyksiä, nielee syvänne meidät."
"Mutta me ostamme", huusi Jadwin hammastensa välistä. "Minä näytän niille. Tässä on rahaa: sinä sähkötät Pariisiin tarjoten kaksi miljonaa kahdeksalla sentillä alle markkinain; ja Liverpooliin antaen samoin kaksi pennyä alennusta. Ja lisäksi minulla lienee tässä kaupungissa vähän maaperää, joka on jonkun arvoista."
"Aiotko kiinnittää osia maistasi?"