"Ei lähde ohjetta minulta", sanoi Gretry. "Kysy näiltä herroilta."
"Hyödytöntä", sanoi pankkiherra tyyneesti. "Kaksi päivää sitten te olitte jo menettänyt pelin."
"Kuulkaa nyt järkeä, herra Jadwin", rukoili konttoristi. "Teidän liikkeemme — —"
Jadwin tempasi Gretryn käden irti huudahtaen: "Teidän liikkeenne — raukkoja te olette olleet alun pitäen. Minä tunnen teidät. Te olette pettäneet minut. Crookes on ostanut teidät. Pois tieltä. Minä pelaan yksin nyt."
"Kuule nyt vanha veikko", yritti Gretry sanoa, mutta Jadwinin ääni soi kuin sotatorvi: "Syvänteeseen!"
"Odota… pidättäkää häntä, herrat. Hän ei tiedä mitä tekee."
"Jos ette täytä ohjeitani, niin toimin itse."
"Olet hullu, ystäväni. Etkö ymmärrä, että olet vararikossa?"
"Sitten kirottu sinä, Sam Gretry, joka petit minut pulassa." Ja hän iski välittäjää vasten silmiä. Tämä heilahti taapäin ja kasvot sävähtivät punasiksi, nyrkit puristuivat. Mutta sitten hänen kätensä laskeutuivat ja hän sanoi: "Antakaa hänen mennä. Hän on hullu."
Ja Jadwinin työntäessä estelevät miehet sivuun ja rynnätessä ulos istahti Gretry tuoliinsa, sanoen vain: "Loppu tuli." Ja hän otti paperipalan ja kirjotti siihen joitakin sanoja. "Vie tämä pörssin sihteerille", sanoi hän konttoristille.