Ja Jadwinin ohi kulkiessa kuuli Landry karhujohtajan sanovan:
"Huutakoot nyt voimainsa takaa. He sitä eivät tehneet. Vehnä itse hänet
kaati, ei sitä miesten liitto pystynyt tekemään — huutakaa nyt, hullut.
Hän oli suurempi kuin paraskaan meistä."
Gongongin helähtäessä ja joukon kiiruhtaessa ovia kohti nousi Pagekin, veti pitkän henkäyksen ja painoi kätensä hehkuvia poskiaan vasten. Hän oli nähnyt kaikki, mutta ei ollut ymmärtänyt. Koko aamupäivä oli ollut yhtä humua. Hän oli katsellut miehiä, jotka kolmeen tuntiin eivät olleet tehneet muuta kuin kiljuneet ja tapelleet. Hän oli nähnyt Jadwinin tulevan ja kuullut riemuhuudot. Page ajatteli, että Jadwin oli tai tehnyt noille jotain mieleistä. Ne olivat kai ystäviä. Ja hän oli ehkä voittanut. Mutta sitten tuli tuo julistus. Mitä se merkitsi? Ja astuessaan portaita alas kuuli hän jonkun sanovan: "Se riittää hänelle."
Ehkäpä sittenkin Jadwin oli menettänyt rahaa. Hän halusi kiihkeästi tietää ja odotteli pitkän aikaa Landrya, mutta tätä ei kuuluut. Ei kai päässyt. Tämä näytti olleen hirvittävän vakava. Kyllä hän kysyisi Landrylta.
Hän palasi kotiin ja paljon jälkeen lunchin ajan astui hän ruokasaliin kysyen sisartaan, mutta hänelle ilmoitettiin, että tämä oli huoneessaan ja oli ilmoittanut päätänsä särkevän. Hän joi nopeasti suklaansa, tilasi kupin väkevää teetä ja meni sitä vieden Lauran huoneeseen. Tämä loikoi Madeira-tuolissaan kädet pään takana katsellen ulos akkunasta. Hän oli tavallista kalpeampi ja näytti Pagesta jossakin suhteessa ankaralta. Jokin varmasti vaivasi häntä. Hän näytti henkilöltä, joka on pannut kaikki yhden kortin varaan ja kaikin voimin hillitsee itseään tuota ratkaisua odottaen. Page oli tiennyt, että tähän oli vaikuttimena Jadwinin täydellinen antautuminen liikeasioihin, mutta ei ollut puuttunut siihen asiaan. Hän muisti "hoitaa omat asiansa" eikä Lauralla ollut tapana huoliaan haastella. Vain kerran oli Page yrittänyt sekaantua sisarensa asioihin, mutta tulos ei ollut houkutellut uudistamaan sitä. Hän muisti hopearasiajutun.
Nyt kieltäytyi Laura juomasta teetä. Hän ei halunnut mitään. Päätä vähän särki. Tahtoi maata vain rauhasia.
"Olin tänään pörssissä."
"Näitkö Curtiksen?" kysyi Laura nopeasti.
"Kyllä hän kerran tuli sinne. Siellä oli niin kiihkeätä tänään. Ei kai siellä aina niin. Pelkään, että Jadwin hävisi aika lailla rahaa, kuulin jonkun sanovan, mutten ymmärtänyt itse. Olen kuukausia koettanut perehtyä vehnäkauppaan, kun se on Landryn ala, mutta tänään en käsittänyt mitään."
"Sanoiko Curtis tulevansa tänään kotiin?"
"En puhunut hänen kanssaan."