"Etkö tiedä, kuinka olen rakastanut sinua? Heti alusta asti. Rakkauteni on ollut elämäni, kuolemani, iloni ja katkeruuteni. Olen aina ollut sinun, kalliini. Ja nyt olen sinut vihdoin löytänyt emmekä me enää eroa.."
"Älä, minä rukoilen. Olen heikko nyt. Sana vain ja voisin unohtaa kaikki."
"Ja minä sanon sen sanan ja sinun sydämmesi vastaa ja sinä unohdat elosi onnettomuuden —"
"Älä, älä", alkoi hän, mutta samassa hän antautui: "Minä rakastan sinua, minä rakastan sinua."
"Unohda onnettomuutesi, unohda suuri erehdyksemme. Muista vain, että me rakastamme toisiamme."
"Älä anna minun muuta ajatella. Pakota minut unohtamaan kaikki, mitä on ollut tätä ennen. Ja jos kerrankaan muistan, niin tapan sinut näillä käsilläni. En tiedä mitä sanon. Olen mieletön." Samassa vetäytyi hän erilleen tuosta miehestä ja tuijotti häneen avoammottavin silmin.
"Ette ole vielä sanonut, miksi olette täällä?"
"Minä olen täällä viedäkseni sinut pois ja antaakseni koko elämäni, että unohtaisit koskaan olleesikaan onneton."
"Etkä koskaan jätä minua, et koskaan?"
"En koskaan."