"Ei tee erotusta, Laura. Luota minuun kun sanon, milloin mies on ihastunut naiseen, rakkaani, hän on käsissäsi."
"Kyllä te nyt erehdytte."
"En vähintäkään. Olen tuntenut Curtis Jadwinin nyt viisitoista vuotia — en ketään tunne paremmin. Hän on vanha perhetuttavamme. Hänet tunnen kuin kirjasta. Ja hän on rakastunut."
"Mutta ei hän kai ole sitä teille sanonut", huudahti Laura päättäneenä suuttua, jos niin olisi laita, mutta rva Cressler riensi vakuuttamaan:
"Eipä suinkaan. Mutta kun hän tuli kanssamme kotiin viime yönä, puheli hän sinusta lakkaamatta. Kyseli kaikenlaista ja sanoi, että sinulla on enemmän älyä kuin kellään tytöllä, jonka hän on tuntenut."
"Entäs sitten", sanoi Laura kuin antaen ymmärtää, ettei tuo suuria merkinnyt.
"Ja että olet kaunis. Ei ollut niin kaunista nähnyt."
Laura käänsi päänsä pois ja vasta vähän ajan kuluttua sanoi:
"Onko hän — hra Jadwin ollut naimisissa?"
"Ei, hän on vanhapoika ja rikas. Hän voisi ostaa ja myydä meidät. Olen siksi paljon maailman nainen, että tiedän, ettei rakastunut mies tuota pikaa lennä naimisiin kauniiden kasvojen ja sattuvan juttelun takia, enkä minä tee päätelmääni niin sen perusteena, mitä hän puhui, vaan sen mitä hän ajatteli. Ja hän ajatteli ääneensä. Ja Charlie sanoi hänen aamiaisellakin puhuneen sinusta."