"Kertovat", alkoi rva Cressler, "että Gretryn tytär — he olivat oopperasta — polttaa joka ilta kymmenen paperossia, ennenkuin menee levolle."
Laura murisi jotain vastaan, kuljettaessaan harjaa hitaasti läpi tukkansa. Rva Cressler kysyi: "Mikset pidä tukkaasi uudella tavalla, alhaalla? niinhän nyt kaikki pitävät."
Kaikki oli hiljaa talossa. Kadulta kuului vain väliin jäätyneen lumen kilahdus ja eteisessä helähti lämmityslaitos toisinaan.
"Kuinka kaunis huone tämä on", sanoi Laura. "Minäkin laitan meidän vierashuoneen näin, valko- ja kultapohjaisen. Tukkani? En tiedä. Liian alhaalla ollen tarttuu tukka kauluskoukkuihin. Ja sitäpaitsi pelkään, että se tekee pään liian matalan näköiseksi."
Laura sai tukkansa kammatuksi ja heitti sen vapaalla liikkeellä selälle. Rva Cressler ojensi hänelle tuomansa viitan ja haki vielä kultakirjaiset satiinitohvelit. Takkavalkea oli juuri sytytetty ja se räiskyi iloisesti. Laura istuutui sen eteen. Rva Cressler ojentautui vuoteelle.
"No, Laura", alkoi hän, "luulenpa että olet tehnyt valloituksen."
"Minäkö?" mutisi Laura katsellen ympärilleen. Hän teeskenteli hämmästystä, vaikka arvasi toisen karkottavan Corthellia.
"Hra Jadwinin, jonka tapasit teatterissa."
Kiihkeästi kavahti Laura ylös ja tuijotti puhujaan.
"Hra Jadwinin?" huudahti hän. "Mutta emmehän me minuuttiakaan puhuneet.
Tuskin tunnen miestä."