"Joutavia. Te tulette kaikki meille syömään."

"Mutta mehän olemme juuri syöneet."

Page selitti aseman, mutta rva Cressler ei halunnut kuulla vastaväitteitä.

"Minulla on hevoset täällä. Mieheni ei ole kotona. Tuli joku
Cincinnatin tuttava ja he syövät klubissa."

Ja niin tytöt ja täti nousivat vaunuihin. Landry selitti asuvansa eteläpuolella, Michigan-aseman varrella, ja kun hän arveli heidän jo saaneen tältä päivältä hänestä kyllänsä, jätti hän hyvästit.

Mitä puhumista rva Cresslerillä olikaan Lauralle, sen hän näytti säästävän yksin hänen korvilleen. Kotona lähetti hän sanan tyttöjen palvelijalle, että nämä eivät tule yöksi kotiin. Näiden asunto oli kymmenen minuutin matkan päässä. Ja hän tarjosi heille kirjastosta lämmintä teetä ja voileipiä, mutta vieraat selittivät olevansa väsyksissä. Täti varsinkin halusi päästä levolle. Emäntänsä veikin heidät heti huoneisiinsa ja täti sai Pagen kanssa yhteisen huoneen.

"Onpa tämä kaunista Lauralta", huudahti Page, kun he olivat jääneet kahden tädin kanssa. "Jättää talo kahden tuntemattoman palvelijan haltuun. Ja työtä olisi kylliksi. Kuinka tällä tavoin koskaan päästään järjestykseen? Sekin Landry Court! Enemmän hänestä on harmia kuin hyötyä. Ottaa kaikki esille ja sekottaa ja panee väärään paikkaan ja sitten istuvat Lauran kanssa kuhertamassa. En ole mokomaa nähnyt. Ensin Corthell, sitten Landry ja pian joku kolmas. Iso tyttö pitää tuollaista peliä. Antaa jokaisen rakastaa itseensä. Ja kuin ei Landrylläkään olisi muuta tehtävää kuin hullutella. Miehen pitäisi ottaa elämä vakavasti eikä juosta parhaassa ijässään naisten jälessä, jotka ikänsä puolesta kelpaisivat hänelle isoäidiksi, eivätkä totta tarkotakaan."

Talon otsikko-osassa olevassa huoneessaan Laura oli osaksi jo riisuuntunut, kun rva Cressler koputti ovelle. Hän oli kukikkaassa silkkiviitassa ja tukka läpinäkymättömässä verkossa".

"Toin sinulle pukeutumisviitan", sanoi hän ja laski sen vuoteen kaiteelle ja istahti itse vuoteelle katsellen Lauraa, joka kuvastimen ääressä oli avaamassa tukkaansa. Vähän väliä kilahti tukkaneula hopearasiaan ja lopuksi heitti hän valtoimen tukkansa hajalle.

"Kuinka kaunis tukka sinulla on, lapseni", sanoi rva Cressler. Hän oli tullut tarinoimaan turvattinsa kanssa ja keskustelu alkoi joutavista asioista.