"Halloo, Barry Semple. Halloo, Hirsh.." Landry tarjosi toisen omenansa puolikuut näille ja he seisoivat hetkisen portaiden alapäässä tarinoiden ja syöden omenoitaan kynäveistensä kärjestä.
"Tuntuu vähän päässä vielä", sanoi Semple suupalansa väliajalla. "Olin liikkeellä myöhään. Tuli tuttava Europasta ja toverit pitivät pienet illalliset. Tuo mies oli ollut vähän kussakin paikassa, enimmän ajan Konstantinopolissa. Kertoili juttuja Turkista ja sulttaanista. Politiikkaakin. Siitä Higgins Pasha jutusta, jonka takia Englannin lähettiläs luki lakia sulttaanille. Kuuluu olevan se kaupunki kuin oopperanäyttämö rapakossa. Kadut likasemmat kuin Chicagon."
"Älä hiidessä", sanoi Hirsh.
"Totisesti. Entäs koirat sitten. Tuttavani sanoi tietävänsä, mihin kaikki sellaiset koirat menevät kuoltuaan."
"Mikä se Higgins Pasha juttu on?" kysyi Hirsh. "Minä luulin sen jo aikoja sitten päättyneen."
"Oh, se on —" sanoi Semple huolimattomasti kelloaan katsoen. "Mutta kas, on aika mennä ylös; lähes puoli kymmenen."
He nousivat portaita, pian sekottuen samaan suuntaan kulkemaan, yhä kasvavaan joukkoon. Hirshin pysäytti hänen veljensä sanoen: "Hei, sain sinulle sen sikarilaatikon."
"All right", sanoi toinen ja lisäsi: "Kuules, mikä oli se Higgins
Pashan juttu? Muistathan Turkin ja Englannin välillä. Kertovat, että
Englannin lähettiläs oli siitä tiukkana sulttaanille."
"Niinkö?" kysäsi toinen uteliaana. "Mutta ei se ole tuntunut markkinoilla. Mutta tuollahan on Kelly, joka tietää. Hän on tuttu Porteous-joukon kanssa. Kysy häneltä."
"Kysy sinä ja sano minulle. On kiire permannolle. Pian helähtää."