Landry katsoi kelloa, joka vielä uupui viisi minuuttia. Hän seisoi paikallaan kauppasyvennyksen yläportaalla, ympärillään, allaan kaupankävijäin kirjava joukko. Tuossa pelätty Leaycraft, jolla sanottiin olevan enimmän kevätvehnää; mitätön flanellipaitaa käyttävä juutalainen Grossman, jonka tarjouksille ei kukaan kiinnittänyt huomiota, Fairchild, Paterson ja Goodlock, eroamaton kolmikko, joka edusti Porteous ryhmää, vaikenevia keski-ikäisiä miehiä, jotka viittauksella voivat ostaa tai myydä miljonan bushelia. Ja muut lisäksi, Veteraaneja 1860-luvulta sekä harjottelevia nulikoita, eilisiä hallitsijoita, jotka nyt tyytyivät kymmenen dollarin vaihtovoittoon. Toiset rakentelivat suunnitelmia, jotka voisivat tehdä heistä miljoneerejä viikossa, ja toiset peittelivät välinpitämättömän kuoren alle eilisten tappioiden harmit. Kaikki olivat valmiina, jännittyneinä kuulemaan pienimmänkin risahduksen, joka antaisi heille tilaisuuden päästä kilpailijansa kimppuun tämän heikoimmalta kohdalta. Grossman hikoili jännityksestä ja veteli värisevin sormin huuliaan. Winston seisoi tanakkana, kädet selän takana, patsasvasamana, pitäen silmällä Kellyä, jolla hän epäili olevan jotain "hulluja tuumia". Ja Porteous-kolmikko naureskeli keskenään selät syvänteeseen päin kääntyneinä.
Virallinen tiedottaja nousi ylävälle paikalleen. Poikain huudot olivat nyt yhtenä kuorona. Joka taholta niitä tuli ristiin rastiin kantaen keltaisia kirjekuoriaan. Puhelinkaapeista kuului yhtämittainen helinä. Sähkötyskoneet naputtivat herkeämättä. Lakittomin päin juoksi nuoria miehiä yhtenään, he tapasivat toisensa, ilmoittivat jotain ja taas kiireen kaupalla erilleen. Ääneensä huudeltiin toisilleen yli salin. Konttoristit pistelivät muistiin alkajaissummia, tarjonnan ja kysynnän määriä.
Ja kaikki nämä äänet, telegraafien naputus, poikien huudot, konttoristien ja kauppiaiden huudahdukset, satojen jalkain kapina, puhelinkellojen kilinä, kuuluivat yhtenä kaikuna holveissa, ovissa ja akkunoissa. Vehnäsyvänteessä alkoi jo näkyä kaupanteon merkkejä. Grossman ojenti kätensä huudahtaen: "Myyn viisikolmatta toukoviljaa 95 1/8:lla", samalla kun Kelly ja Semple yht'aikaa huusivat: "Annan seitsemän kahdeksannesta toukoviljasta."
Virallinen tiedottaja kuunteli ensi tarjouksia silmäten kelloa, jonka viisarit muodostivat suoran kulman. Silloin kuului äkkiä gongongin heläys. Ja silmänräpäyksessä pääsi hillitön meteli irralleen. Käsivarret huitoivat ilmassa, merkkejä tehtiin ja keskustaa kohti hyökkäilivät kaupantekijät sysien toisiaan ja viittoen. Kellon yläpuolella oleva osottaja alkoi liikkua, kohosi, pysähtyi, värisi ja ikäänkuin myrskyn kohottamana nousi aste asteelta. Ja sen pysähtyessä sadat sähkötysavaimet naputtivat tietoja yli koko maan Atlannilta Tyynelle merelle asti, Mackinac’ista Messikoon saakka, että Chicagon markkinat olivat kohottaneet kevätvehnän 93 3/8:Sta 94 1/2:een.
Mutta mainittavampia myyntejä ei seurannut. Pelättävä Leaycraft ja Porteous kolmikko, Fairchild, Peterson ja Goodlock, pudistivat päitään, kun syvän®ne tarjosi 94 heidän varastonsa jostain osasta. Hinta pysyi vankkana. Goodlock alkoi jo tarjoilla 94. Joka hetki valmiina oleva Grossman huudahti: "Myyn viisikolmatta toukovehnää 95 1/4:llä."
Hän ojensi viittä sormea merkitäkseen "kontrahtien" hinnan eli joka viiden tuhannen bushelin määrän, jonka halusi myydä.
Ja samalla alkoi myyntimääräyksiä tulla Gretry-Conmersen edustajille. Toisetkin kauppahuoneet — — Teller ja West, Burbank & Co, Mattieson ja Knight - — saivat osansa. Liike oli selittämätön, ällistyttävä. Voimakas Härkäjoukko oli vallalla — — kuka uskalsi silloin myydä "lyhyeen?"
Landry m.m. oli saanut määräyksen myydä kolmesataatuhatta bushelia millä hinnalla vain yli 94. Hän piti silmällä Leaycraftia varmana voivansa kohottaa hintaa. Mutta Porteous ryhmäpä alkoikin. Keskellä syvännettä seisten Peterson äkkiä kohotti kätensä ja ojenti sen häntä kohti viitaten ostomerkin.
"Yksi kahdeksannes lisää kevätvehnästä?"
Landry oli silmänräpäyksessä hänen luonaan ja kaksikymmentä ääntä huusi: "Myyty" ja yhtä monta kauppiasta juoksi häntä kohti kädet ojossa. Mutta Landry ennätti edelle ja hänen sysäyksensä vei Petersonin hyvän mattaa syvänteen keskuksesta.