"Myyty, myyty."
Peterson nyykäytti ja Landry merkitsi kaupan ja viisari kohosi taas. Mutta sitten laantui vilkkaus, kauppa kävi hitaasti. Mutta Landry oli myynyt vain kymmenen "kontrahtia" Petersonille ja luotti siihen, että toinen tilaisuus tuli. Nopeasti teki hän suunnitelman. Hän myisi toiset viisikymmentä tuhatta bushelia, kun hinta kohoaisi yhdeksäänkymmeneen neljään ja puoleen ja sitten hän "tunnustelisi" markkinoita antaen pikkumääriä mennä sinne tänne ja kun tuntisi vankan pohjan sysäisi satatuhatta kerrassaan, ennenkuin ennättäisi hinta laskeutua. Hän tunsi ihan sormenpäissään miten markkinat vahvenivat ja heikkenivät. Hän tunsi, kuinka niitä oli kiihotettava, tyynnytettävä, tiesi milloin täyttää ne, milloin kiirehtiä, ja milloin ne olivat kaupantekoon valmiit.
Grossman yhä teki tarjouksiaan kenenkään hänestä piittaamatta. Porteous kolmikko ja Leaycraft yhä pitivät hintaa 94 1/8, mutta eivät halunneet kohottaa.
Viiteen minuuttiin ei mitään kauppaa ilmoitettu. Syvänne odotti satotietoa. Ja tämän aamukaupan aikana suli tyhjiin se Englannin ultimaattumin typerä juttu. Niin selittämättömästi kuin se huhu oli kohonnut, se nyt haihtui. Kaikki nyt nauroivat sille. Englanti sotaan Turkkia vastaan! Mokomakin pilanteko! Kuka sen vanhan kuluneen pelätin olikaan liikkeelle laskenut? Mutta silti ei markkinoissa näkynyt mäjähdyksen merkkejä, odotettiin vain tietoa sadon määrästä, jonka vähetessä hinta oli valmiina kohoamaan.
Kiihko heikkeni hetkeksi, joukko harveni. Monet poistuivat. Grossmankin vetäytyi vierasparvekkeen alle tuolille. Ja jälelle jääneet alkoivat laskea leikkiä, mikä oudosti erosi äskeisestä kiihkosta. Pelottava Leaycraft ja Porteous ryhmän Peterson tekivät sähkösanomistaan heittopalloja ja katselivat niiden putoilemista. Ja kun vierasparvekkeella joku Lännen farmari oli nostanut jalkansa nojapuulle, huuti koko syvänne: "saappaat, saappaat."
Vähän myöhemmin tuli muuan välittäjä puhelimelta päin kiirehtien syvänteen portaille huudahtaen tarjouksen.
"Hän on sairas", huusi ja sysäsi miehen keskelle syvännettä. Muut yhtyivät huutoon sysien tulokasta joka taholle, revästen hänen kravattinsa irti, pudottaen hänen hattunsa ja huutaen: "sairas, sairas."
Toisiakin kauppiaita tuli lähelle ja Grossman luullen myynnin alkaneen säntäsi esille huutaen: "yhdeksänkymmentäviisi ja neljännes."
Mutta metelin uhri hyväntuulisesti asetti hatun paikoilleen ja uudisti tarjouksensa.
"Mene levolle", nauroi Hirsh.