"Sehän iski Billy Patersonia."
Tuo tapaus näytti saaneen aikaan uuden huvituksen. Joukko kauppiaita näet lähti kiertämään "kravatinvastustajakomiteana" yrittäen repiä auki kravattisolmut. Grossman teki lähtöä suuttuneena "mokomaan marakattileikkiin". Mutta hänen mutisten seisoessaan selin Leaycraftiin pisteli tämä vakavasti puhellen naapurinsa kanssa hänen hattunsa nauhan täyteen paperipaloja ja sytytti ne — - jutteluaan keskeyttämättä.
Ja silloin äkkiä ilman huomattavaa syytä huutojen kaikuessa vehnä kohosi yhdeksäänkymmeneen neljään ja neljänneksen ja ennenkuin ennätettiin henkeä vetää nousi se taas kahdeksanneksen, putosi neljännekseen ja kohosi taas toiseen kahdeksannekseen. Ilmeisesti vaikutti jo satotieto, vaikka sitä ei oltu julki asetettu. Ja härkäisiksi kävivät markkinat. Muutamia hetkiä myöhemmin pantiin tieto julki ja oli se tuntuva yllätys miltei kaikille. Ei kukaan luullut varaston olevan niin suuren, kaikille riittävän. Silmänräpäyksessä se tuntui syvänteessä. Vehnää alkoi tulvia joka taholta. Ostajat olivat lujilla. Hinta alkoi laskea. Äkkiä se tipahti. Viisari putosi 93 7/8.
Landry ällistyi. Hän ei ollut tätä arvannut. Kirottu satotieto. Ja hänellä oli vielä 50,000 myymättä. Kuinka alas hinta laskisikaan! Tässä täytyi toimia nopeasti. Hän pääsi tappelemalla Porteous ryhmän luo ja ojenti pienen juutalaisen olan yli kätensä äivän Patersonin nenän eteen huutaen: "Viisikymmentä toukoa kolmella neljänneksellä.".
Toinen pudisti päätään. Äkkiä jokin vaisto varotti Landrya, että hinta vielä oli tipahtava. Se oli jo ilmassa. Epätoivoisesti tarttui hän Patersonia hartioihin: "viisikymmentä viidellä kahdeksanneksella."
"Sen saatte", äännähti toinen kuin haasteeseen vastaten.
Ja tämän sekamelskan keskellä, tässä hinnan alas syöksyssä liiteli
Sattumaonnen hengetär ja ennenkuin Gretryn konttorin tikittäjä oli
ilmoittanut hinnan alenneen, oli Landry merkityttänyt kaupan ja Curtis
Jadwinin oli hankittava vehnäpörssin suurille Härille miljoona bushelia
Vehnää ennen toukokuun loppua.
Mutta nyt olikin ohi aamun todellinen liike. Vain Grossman seisoi paikallaan hokien tarjoustaan kenenkään kuulematta. Kauppiaat seisoskelivat toisiaan katsellen voimatta lähteä, kun pelkäsivät "jotain tapahtuvan", jos selkänsä kääntäsivät. Vähitellen meteli laantui, ääni lakkasi Väliin kuulumasta, kohahti taas ja hiljeni. Silloin tällöin joku teki tarjouksen, huutokin uusiintui, mutta äkkiä kuului heläys ja kauppiaat tekivät hiljalleen lähtöä. Muuan virkailija, vanha Virkapukuinen mies astui esille kohteliaasti painaen ovea kohti ryhmiä, joissa vielä kauppoja hierottiin, ja lakkaamatta toisteli hän: "Aika on kulunut, herrat. Ruoka-hetki. Poistukaa tai on minun tehtävä ilmoitus. Aika on loppunut."
Virta painui ovia kohti. Parvekkeella olevat harvat katselijat vetivät takkeja ylleen. Kauppiaat tungeskelivat takkinaulain luona toistensa hartioin yli lippujaan tarjoillen. Ja yhä kasvavin joukoin vyöryi väkeä ulos etelä- ja pohjoisovista. Kaupparaportteja vietiin konttoreihin. Mutta pörssissä tyhjenivät vähitellen muutkin syvänteet, sähkötyskoneet räjähtivät vielä kerran ja pojat huusivat. Ja aamulla niin puhdas lattia oli täynnä viljaa, heinänkorsia, maapähkinäin kuoria, omenanjätteitä, appelsiinin kuoria, reveltyjä sanomalehtiä, muistilappujen palasia, keltasia sähkösanomapapereita tuhatmäärin likasina, lukemattomain jalkain polkemina. Taistelukentän jätteistä, murtuneita aseita, melskeessä kohonnutta tavaraa, jokapäiväisen taistelun loppunäytös.
Vihdoin risahti viimeinen napsaus telegraafeissa ja sähköttäjät kiiruhtivat pois takkejaan ylleen vetäen Ja kokkkapuheita heitellen. Saliin tuli naisia höyryävin vesisangoin ja palvelijoita, jotka suurin luudin näiden edestä lakasivat roskat pois. Vehnä- ja maissisyvänteen välille ilmestyi joukko nuoria miehiä, muutamat miltei poikia. Ne olivat konttoristeja, joiden tuli tasata kaupat, merkitä vehnämääräin kiertokulku ehkä parissakymmenissä käsissä päivän mittaan. Ja seinästä seinään kaikui heidän huutonsa "Vehnää myyty Teller ja Westille", "Kevätvehnää myyty Burbank & Co:lle", "Kauraa myyty Mattieson ja Knightille".