Laura oli kiertänyt korkealle läikähtävän mustat hiuksensa, ja piti niitä koossa taiteellinen norsunluukampa, isoäidin peruja. Hänen pukunsa oli mustaa taftisilkkiä, olalla yksi ruusu. Hän istui suorana pää hieman kallellaan kuunnellen Corthellin puhetta.
Tähän aikaan oli Dearbornin tyttöjen talous jo kunnossa. Lauralle oli ensi kuukausi tuonut yhtämittaisesti iloa. Seuraelämän muodollisia velvollisuuksia ei hän harrastanut. — Page sai pitää niistä huolta, ja heti paaston jälkeen alkoikin tee- ja tanssikutsujen, päivällisten ja teatteri-iltojen vilisevä sarja. Täti Wess sai kulkea mukana "förkkelinä" ja täyttikin hän halulla huoltajatoimensa. Joka perjantai sai hän tanssikoulussa seurata Pagen pyörähtelyä ensi valssista uusimpiin tansseihin asti. Hän piti tarkkaa lukua tanssijoista ja selosteli Lauralle aina, kuinka monta kertaa kukin nuori mies oli tanssittanut Pagea.
Laura oli käynyt vakavampiin asioihin käsiksi. Hän oli alkanut lukea; ei novelleja vaan vankkoja teoksia, joissa oli mietelmiä "Ihmisestä" ja "Kutsumuksesta". Otti myös ranskan tunteja. Corthellkin otti täti Wessels’in avukseen saaden heidät konsertteihinsa ja luennoille. Kerran viikossa luki hän atelierissään heille runoja sellaisia kuin "Aasian valo" joiden salaperäisyys pani tädin pään pyörälle.
Laurasta olivat nämä illat ihanat. Atelieri oli kaunis ja avara, valo himmeä, Corthellin ääni heijastui paksujen samettiverhojen poimuista hillittynä huminana. Taiteilijan hieno käytös teki vaikutuksensa. Hän ei muistuttanut siitä kohtauksesta teatterissa, antoi vain hienosti ymmärtää, että edelleen rakasti ja odotti kärsivällisesti.
Landry Court tuli vieraisille niin usein kuin tyttö salli. Sai kerran sisarukset huvioopperaan. Näytelmä oli hänestä mainio, eikä hän huomannut kuinka vähän Laura siitä välitti. Joka tilaisuudessa hän piti esillä rakkauttaan.
Mutta tilanne oli käynyt mutkikkaaksi uuden tulokkaan, Jadwinin, takia. Hänen rakastumisensa oli myös ilmeinen. Liikemiehenä ei hän osannut osottaa taiteilijan hienoa vaatimattomuutta eikä hän Landry Courtin lailla tyttöä pelännyt, vaan kävi suoraan kohti. Laura joutui heti alunpitäen puolustusasentoon. Landryn kierti hän sormensa ympäri. Corthellin seurassa hämmentyi hän vain, kun tämä tulkitsi rakkauttaan. Mutta Jadwin ei antanut hänelle aikaa luoda. varustuksiaan, vaan tunkeutui hänen seuraansa joka paikassa. Sai rva Cresslerin liittolaisekseen ja kohtaamiset seurasivat taajassa tahdissa. Milloin oltiin oopperassa, milloin kutsuilla, milloin taas ajelulla Lincoln-puistossa Jadwinin ravureilla. Tämä myös kutsui heidät sunnuntaikoulunsa pääsiäisjuhlaan, jossa oli seinillä isokirjaimisia tunnuslauseita, ja jossa seitsemänsatainen kuoro lauloi täydellä voimalla ja kaiken läpi paistoi köyhyys ja lika.
Näin kului Lauran uuden elämän ensi kuukausi. Hän nautti siitä, että oli päässyt ahdashenkisestä Uuden Englannin kylästä, eikä ajatellut tulevaisuutta. Ei hän myöskään miettinyt, ketä noista kolmesta hän oikein rakasti, vaan antoi asiain mennä menoaan. Hän ei halunnut vielä mennä naimisiin. Landryn seura oli hauska, Corthellin atelieri-illat viehättävät ja Jadwinin ajeluista hän myös piti. Ei hän halunnut luopua mistään niistä, ja tädilleen hämmästykseksi hän usein sanoi.
Ja Page selitti yhteenpuristetuin huulin, että sisar oli koketti. Mutta niin ei ollut laita, sillä Laura ei koettanut salata noilta herroilta seurusteluaan toisten kanssa eikä hämmentynyt heidän kaikkien tavatessa.
Mutta vihdoin, klo 1/2 9 saapui hra Gerardy. Hän oli pöyhkeä, sillä hän tunsi olevansa tarpeellinen. Näytelmän-ohjaajana oli hän ankara ja komenteli kovin amatöörejä. Hän oli pieni, hermostunut mies, takki ahdas, iso punanen kravatti ja isot mansetit, joissa meksikolaiset jalokivinapit. Takinkäänteessä kuihtunut neilikka. Tuoksui hajuvesiltä ja esiintyi taiteilijana. Maalaili näet. Corthell kohteli häntä kuin ilmaa.
Keskellä lattiaa seisten, kirja kädessään hra Gerardy kumarteli huoneessa olijoille nyökäyttäen päänsä syvälle kankeitten hartiain väliin. Selitti viipymistään ranskanmurteisella englanninkielellä.