"Mutta miksi tehdä loppu? Miksei jatkaa näin? Hyvähän näin on? En haluaisi muutosta. — — — Mutta mehän olemme perillä."
Vaunut ajoivat portaitten eteen. Täti ja Page olivat jo sisällä. Kun vaunut vierivät pois, sanoi Laura:
"Tulkaa sisään. Kirjastossa on tuli pesässä."
Mutta Corthell ei tullut, veti vain hansikkaansa ja ojentaen kätensä sanoi:
"Olen siis saanut vastauksen. Ette halua muutosta. Se merkitsee, että ette rakasta minua. Jos rakastaisitte, haluaisitte muutosta, kuten minä haluan, haluaisitte hartaasti uusia taivaita ja uutta maata."
Laura ei vastannut ja mies jatkoi: "Minäpä matkustan pois."
"Matkustatte?"
"Niin, New Yorkiin. Ehkäpä Parisiin. Siellä tutustun uuteen lasimaalaustapaan. Eipä se erityisesti huvita — — nyt. Mutta paras on mennä. Ja viikon kuluessa." Hän ojensi kätensä hymyillen.
"Hyvästi, neiti Dearborn."
"Mutta miksi menette?" huudahti Laura tyytymättömänä.