"Niin on. Ovat Gretryn kanssa asioissa joka päivä. Myyvät syysvehnää ja maissiakin. Sanoivat hänen voittaneen kymmenisen tuhatta tänään. Voittaa aina ja se vetää."
"Myikö hän Washington kadun maansa?"
"Ei, mutta hän vuokrasi sen sille suurkaupalle ja ne maksavat — arvaas — kolme sataa tuhatta vuodessa. En ymmärrä, miksei hän pysy alallaan, jolla varmasti rikastuu, vaan kieppuu siellä pörssin liepeillä."
Samassa ilmestyi Laura salin akkunaan sanoen, ettei hän löytänyt hakemaansa kirjaa ja rva Cressler lähti sitä hakemaan. He jäivätkin sisään istumaan sivusta-akkunan ääreen. Vaihdettuaan pari lausetta ilmasta istuivat he vaiti hetken, jonka jälkeen Laura sanoi: "Minä menen naimisiin heinäkuussa."
Sanattomana tuijotti rva Cressler häneen pimeässä. Sitten änkytti hän:
"Naimisiin? Tyttö kultani. Ja minä kun luulin, että hylkäsit herra
Corthellin ja että hän siksi lähti."
"Ei se ole hän. — Vaan Jadwin."
"Herran kiitos!" huudahti rva Cressler ja suuteli tyttöä molemmille poskille. "Sanoinhan minä että te olitte toisillenne luodut. Mutta minä luulin sinun hyljänneen hänetkin."
"Niin teinkin", vastasi Laura hiljaa, painavasti. "Vielä viime viikolla sanoin, etten rakasta häntä."
"Mutta miksi sitten lupasit?"
"Ah. Ette ymmärrä. Voisiko sellaiselle miehelle vastata kieltävästi?"