Sitten sulki hän vihkonsa pöytälaatikkoonsa. Pagen pöytä oli aina täsmällisessä järjestyksessä. Siksi hurmistuikin hän nähdessään, että Lauran jäleltä oli matolla nappeja ja langanpätkiä. Ne kokosi hän huolellisesti ja heitti paperikoriin.
"Laura on niin huoleton", sanoi hän.
Kun Laura kertoi uutisen tädilleen, ei eukko hämmästynyt vähääkään. Sanoi vain: "Sitä odotinkin. Jadwin on miesten mies. Totta puhuen, luulin ensin, että se olisi Corthell. Tännekö te asetutte? Kyllä minä tavarani pakkaan."
"Ei, ei", huudahti Laura. "Te pysytte täällä, Jadwin ostaa uuden talon
North Avenyn ja State kadun kulmasta, Lincoln-puiston luota."
"Mutta sehän on palatsi", huudahti täti.
"Niin. Siellä on musiikkisali urkuineen ja taidegalleria. Kaunis, kaunis. Minä saan omat vaunut ja ratsun ja ooppera-aition ja huvilan. Se on Geneva järvellä. Ja sievän höyryjahdin. Näin eilen sen kuvan. Kun ajattelen, että vuosi sitten kuluttelin aikaani Barringtonissa niiden vanhain sininokkain keskuudessa ja nyt: kaunis talo, palvelijoita, tauluja, vaunuja. Nyt alkaa elämä."
"Mutta en minä ajattelisi niin paljon noita asioita", sanoi täti Wess vakavasti. "Ethän sinä mene naimisiin hänen kanssaan vaunujen eikä hevosten takia, vaan siksi että rakastat häntä. Eikö niin?"
"Oh!" huudahti Laura, "minä menisin murjaanin kanssa naimisiin, jos hän antaisi minulle kaiken tämän siksi että hän rakastaa minua."
"En minä noin puhuisi", sanoi täti katsoen ihmeissään tyttöä. "En leikillänikään."
Samana iltana odotettiin Jadwinia heille. Jonkun oikun vallassa alkoi Laura jo kello neljältä pukeutumistouhuunsa. Sitten ensi ooppera-iltansa ei hän ollut pannut niin suurta huolta ulkoasuunsa. Hän tilasi kukkia ja vaati, että täti ja Page pukeutuisivat parhaisiinsa. Itselleen valitsi hän mustan avokaulaisen silkkipuvun, pitsihihaisen ja päätti ottaa ylleen jalokivensä. Kello viiteen asti oli hän mitä parhaalla tuulella. Lauleli itsekseen ja ohjaili pöydän kattamista. Mutta juuri silloin kun Jadwinia odotettiin joka hetki, muuttui hänen mielialansa äkkiä ilman nähtävää syytä. Kun Page tuli hänen huoneeseensa, oli hän pahatuulinen ja puhui yksin tavuin. Sanoi olevansa ruma ja epäonnistuneesti puettu. Heitti ruusunsa menemään ja heittäytyi tuoliin.