Page ja täti Wess esiteltiin Jadwinille, joka riensi ilmoittamaan muistavansa tytön varsin hyvin. Nuoret miehet olivat tuttuja, toinen heistä oli lähempikin tuttava tyttöjen kanssa. Tämä oli kolmenkolmatta ikäinen Landry Court, joka oli työssä suuressa Gretry, Conmerse ja K:nin pörssivälittäjäliikkeessä. Hän oli hyvännäköinen, joustava, pirteä mies, vaaleatukkainen, tummasilmäinen. Hän oli niitä onnenpoikia, joihin miehet ja naiset yhtälailla mieltyvät. Hänen katseensa ja pintansa raikkaus todisti tervettä ruumista ja mieltä. Hän olikin avomielinen, tunteellinen ja innostuva. Kahdeksantoista vanhaksi asti oli häntä innostanut ajatus päästä Yhdysvaltain presidentiksi.
"Silta oli auki", sanoi hän Lauralle. "Mahdoton päästä. Kolme alusta kulki läpi, vaikka kaksi saisi lain mukaan. Otan huomenna selvän siitä.." Päättävästi nyykäytti hän päätään.
"No", sanoi hra Cressler. "Mennäänpäs sisään. Pelkään, Lauraseni, että menetimme alkusoiton."
Hymyillen tämä kohautti olkapäitään kuin sanoakseen, ettei sitä nyt voinut auttaa.
Cressler, joka oli pitkän hintelä, parraton ja äkkiolkainen, kuuluen samaan ihmistyyppiin kuin Lincoln — Keski-Lännen tyyppi — oli kuin Dearbornin tyttöjen toinen isä, näiden vanhemmat kun olivat kuolleet. Hän oli ollut kolmekymmentä vuotta sitten farmarina Massachnsettsissa ja oli hän jauhattanut viljansa Dearbornin myllyssä. Oli myös myllärin lapsuuden ystävä. Sitten oli juuri sodan aattoaikoina syntynyt suuri Lännelle liike ja Cressler oli niitä, jotka jättivät "hyljätyn" Uuden Englannin farmin ja perheineen lähtivät Mississipin maille. Hän oli tullut Sangamon kauntiin Illinoisiin. Jonkun aikaa hän viljeli vehnää, kunnes sota, joka kohotti kaikki elintarpeitten hinnat, oli tehnyt hänestä rikkaan miehen — sen ajan mittakaavan mukaan. Hän jätti farmin ja tuli Chicagoon, osti paikan kauppakamarissa ja oli muutamassa vuodessa miljoneeri. Turkin-Venäjän sodan aikana onnistui hänen kahden Milwaukeen miehen kanssa kaapata käsiinsä koko kevätvehnä ja kuukaudessa oli heidän voittonsa miljoonana. Viikkoa myöhemmin voi sen laskea jo puoleksitoista. Tämä meni heidän päähänsä ja he pitivät hintoja korkealla hiukan liian kauan, ja kun heidän vihdoin täytyi myydä, olikin hintaa laskettava. Ja kahdessa päivässä meni hinta dollarista kymmenestä sentistä kuuteenkymmeneen senttiin. Milwaukeen miehet menivät vararikkoon ja Cresslerin omaisuudesta hävisi kaksi kolmannesta.
Mutta hän oli läksynsä oppinut eikä sen jälkeen enää keinotellut. Vaikka pitikin paikkansa kauppakamarissa, rajotti hän toimintansa välityskauppaan, johon hintavaihtelut eivät tuntuneet. Ja väsymättä hän saarnasi keinottelua vastaan, peläten pörssipeliä kuin ruttoa. Hän sanoi: "Ette voi kaikkea vehnää ostaa, sillä jossain maailman osassa on joka kuukausi vehnänkorjuu; ja joka sellaista yrittää, saa kaikki muut yrittelijät niskaansa. Ja sitäpaitsi on se väärin. Maailman ruoka ei saa olla riippuva Chicagon pörssin mielivallasta."
Seurueen mennessä lämpiöön, laittautui toinen nuori mie§ Lauraa lähelle. Tämän katseen häntä kohdatessa sanoi hän: "Te ette siis niitä käyttäneet, kukkapahaisiani?"
Mutta tyttö näytti hänelle olkapäällä olevan kukkasen ja sanoi:
"Kyllä, herra Corthell, yhden valitsin, kauneimman. Oli vaikea valita, mutta enkö onnistunut."
"Kun se on teidän yllänne, on se kaunein."